Pirtsakka, pirtsakampi, pirtsakkain
Jokin aika sitten luulin tietäväni millaista tekopirteys voi pahimmillaan olla. Olin hyvin väärässä, sillä loppukevään ja tämän kesän aikana sain tahtomattani jakaa aikaani tekopirteyden perikuvan kanssa. Toisinaan se oli ihan huvittavaa, mutta useimmiten melko kuluttavaa ja joskus suorastaan raivostuttavaa. Kutsun jatkossa kyseistä ihmistä teksteissäni Pirtsakaksi.
Pirtsakka oli jostain saanut päähänsä sen, että vain aurinkoinen ja lämmin sää oli sellainen, jolloin ihminen voi nauttia olostaan. Niinpä hän ei omasta mielestään voinut ymmärtää niitä ihmisiä, jotka pitivät optimilämpötilana esimerkiksi liikkumisen suhteen +17-+20 asteen lämpötilaa tai heitä, jotka paloivat herkästi suorassa auringonvalossa.
Huomasin, että auringonvalo ja lämpötila korreloi voimakkaasti hänen tekopirteystasonsa kanssa. Ja teki sen teennäisyyden helpommin havaittavaksi. Sillä korkeammat lämpötilat tekevät liikkumisesta haastavampaa ja kuluttavampaa, mitä joutuu valitettavasti tekemään kesäteatteriesityksessä. Pirtsakan naama siis meni usein mutruun siitä syystä, että liikkuminen oli helteellä paljon kuluttavampaa.
Niinpä Pirtsakka näytti oman pirteytensä teennäisyyden jokaisena hellepäivänä, jolloin hän sai sitä mitä tilasi. Minun olisi tehnyt pariin otteeseen mieli sanoa, että ”nauti nyt helteestä täysin rinnoin!” Mutta tyydyin sitten puhumisen sijaan ylläpitämään toimintakykyäni juomalla runsaasti vettä ja nauttimalla runsaasti suoloja. Näin ollen pystyin kohauttamaan olkapäitäni, kun hän kysyi: ”Miten sinä jaksat tätä hellettä?”
Pirtsakalla oli jokin ongelma toisten ihmisten neutraaleja olotiloja kohtaan. Hän kysyi hämmentävän usein minulta, että ”onko sinulla joku ongelma?” istuessani tyynesti paikallani ja keskittyessäni tyhjentämään oman mieleni ennen esitystä. Hänelle ei tuntunut kelpaavan rehellinen vastaus, vaan kysymys toistui näytelmäprojektin aikana useita kertoja.
En tiedä mitä tekopirteyden koko taustalla Pirtsakalla on, mutta tiedän sen olevan hyvin itsekeskeinen defenssi traumaattiselle kokemukselle. Pirteys hänen kohdallaan on falskia, ja vieläpä härskillä tavalla, joten se vaikuttaa jatkuvalta teeskentelyltä. En yhtään ihmettele, jos joidenkin ensivaikutelmat hänestä ovat olleet mielenkiintoisia.
Kokolailla totuushan on se, että et voi säteillä sellaisesta mitä ei ole olemassa. Tekopirteys on ihan yhtälailla defenssi ympäristön ja itsen välillä, kuin masentuneen ihmisen itsesuggestio itseään vastaan vähättelyn ja tuomitsemisen keinoin. Se vain näyttää melko kornilta ulospäin.