Uittoromantiikkaa avannon reunalla
”Onko sulla muuta patukkaa tiedossa tänään sen sinkkuäidin suklaapatukan lisäksi?” Hän naurahti, kurotti käsilaukulleen ja otti syliinsä Marabou Bubblyn. Siinä me sitten katselimme sitä, nauroimme ja katselimme toisiamme silmiin. Istuimme autossa, olimme lämmitelleet jo hetkisen. Hetkistä aikaisemmin olimme käyneet avantouinnilla (hän siis oli oikeasti uinut, minä olin vain käynyt hakemassa pelkät kylmäshokit itselleni), juoneet pukeutumisen jälkeen glögit ja nauttineet toistemme seurasta.
Ja tämä on ensimmäinen kerta, kun joku näyttää kuunnelleensa hyvin tarkkaan käyttöohjeet minuun itseeni.
Teki mieli esittää tuo kysymys uudelleen tuosta vajaa pari tuntia myöhemmin, sillä olin hänen päällään hänen kotisohvalla ja voitte vain kuvitella miten kiihkeä tunnelma silloin vallitsi. Kiihkeämpi ja kosteampi kuin aikaisemmin tapahtuneella uintikeikalla. Kehojen hinkkaaminen toisiaan vastaan vaihtui siihen, että katsoimme vakavasti toisiamme ja puhuimme varmuudesta. Siitä, että haluaa varmistua toisen olevan tosissaan. Hän oli hieman yllättynyt, kun kerroin kuvitelleeni millaista arkinen perhe-elämä hänen ja lastensa kanssa olisi. ”Ihan vain sen takia, että pystyn ennakoimaan. Enhän minä tiedä millaista se tulee olemaan, mutta…” Mielikuvituksen avulla olin varmistunut vain siitä, että ajatus perhe-elämästä tuntui hyvältä.
Kysymyksiä on varmasti enemmän kuin vastauksia tällä hetkellä. Miten hänen lapset suhtautuvat minuun? Miten pystyn sovittamaan arjen heidän kanssaan ja toisaalta oman elämäni siten, että kykenen suoriutumaan omista velvoitteistani ja olemaan riittävästi läsnä? Miten pystyn kantamaan esimerkiksi taloudellista vastuuta myöhemmin, jos oma talouteni on kuralla vielä vuosikymmen tästä eteenpäin? Vai otanko vastuuta enemmän toisaalla, siellä missä pystyn sitä kantamaan?
Tietää mitä tahtoa, haluta ja tarvita
Kysymyksistä, verbalisoiduista ja sanattomista huolimatta palaan tämän päivän tapahtumiin. Siinä hyvästellessäni häntä tämän kerran osalta kurotin kartturin paikan yli ja suutelin vielä häntä kerran. Sehän oli aikomukseni. Hän tarrasi minua takista kiinni ja vaikutti siltä, että hän päästää irti vasta saatuaan haluamansa. Se on näin miehenä mahtava tunne. Se, että joku muukin näyttää sen mitä haluaa. Ihan konkreettisesti. Omasta mielestäni jos mies ajattelee jotenkin muuten, niin sitten on heikko kohta itsetunnossa. Sellainen särö, mikä voi johtaa totaaliseen rikkoutumiseen, kun tietyt edellytykset täyttyvät. Noita säröjä näkee paikattavan ihan joka ikisessä kapakassa ja yökerhossa. Riittää kun katselee vähän tarkemmin.
Olin tänään oma itseni. Ei tarvinnut todistella muille mitään. Avantoonkin menin vain todistaakseni itselleni, että siedän epämukavuutta. Muisti on jännä juttu, olin unohtanut yhden asian. Kylmä ei nimittäin tunnu enää kylmältä tietyn pisteen jälkeen. Se tuntuu pistelyltä, niin kuin raajan puutuessa. Etten vetänyt mitään roolia johti siihen, että hän hyväili minua. Ei sillä tavalla tuhmasti, vaan hellien. Suki hiuksiani, silitti kasvoista ja muualta kehosta. Kyljestä ja selästä esimerkiksi. Sain tuntea, kun hänen uskomattoman pehmeät kätensä tuottivat minulle satumaista mielihyvää. Siinä minä huomasin, ymmärsin täysin, että hän on kuunnellut minua. Kuunnellut mistä minä pidän. Olen kertonut usein elämäni aikana eri naisille ja kumppaneille mistä minä pidän. Ja tämä on ensimmäinen kerta, kun joku näyttää kuunnelleensa hyvin tarkkaan käyttöohjeet minuun itseeni. Häkellyttävää.