Kolmesti vaihdetut bokserit…

Voihan veljet, tokaisin mielessäni luettuani hänen viestinsä. Jos sanavalinnat ovat voihkaisu, työntyä, hitaasti, katsoa ja intohimoisesti, niin ei siinä voi muuta mielessään tehdä. Ja ajautua samanlaisiin fantasiamaailman kuviin. Kun yritin vaivalloisesti tehdä aamun muita askareita ja mieleni haahuili ihan muissa kuin meneillään olleessa hetkessä, niin pysähdyin hetkeksi. Silloin totesin, että perkele. Pakko käydä vaihtamassa kuivat bokserit.

Nämä ultraeroottiset mielikuvat ovat pyörineet aamusta saakka mielessäni. Kävin opiskeluun liittyvässä työharjoitteluhaastattelussa. Siinä kuunnellessani yhtä esimiestä mieleeni pälkähti eläväinen muistikuva eilisestä hetkestä, jolloin hyvästelimme toisiamme. Suutelin häntä ja kuljetin sormeani hänen alahuulellaan. Se päättyi siihen, että hän otti sormeni suuhunsa ja pyöritteli kieltänsä sen ympärillä. Voi hyvä luoja, kun manailin mielessäni haastattelun aikana. Hyvällä tuurilla muistan korkeintaan puolet siitä mitä tuo pomo edessäni puhuu, jos edes sitäkään. Ja kun pääsen takaisin asunnolle, niin minun on pakko vaihtaa päivän kolmannet bokserit jalkaan.

Ja tämä on mahtavaa. Aivan järjettömän hyvä olo on täyttänyt mieleni ja kaiken kattava lämpö väreilee kehossani. Mikä ihastus? Paskat! Kyllä tässä pää kohisten mennään kohti rakkautta, kunhan vain varmistutaan tulevaisuuden todennäköisyyksistä.

…ja jaloissa pyörivät sukat

Kun puhuimme eilen illalla puhelimessa, niin pohdimme ääneen yhtä asiaa. On mahtava tunne, jos kokee toisen hyväksi kuuntelijaksi ja keskustelijaksi. Hän totesi, että minulle voi puhua mistä vain. Totta. Käsittelimme myös haavoittuvuutta ja sitä, että itkeminen on yksi parhaista keinoista purkaa paineita. Tiedätte kyllä sen toisen tavan.

Liikutuin, mutta en aivan kyennyt näyttämään kyyneliä.

Minä taas totesin hänelle, että minulla on ihan pienen askeleen päässä se, että kykenisin itkemään ja liikuttumaan täysin hänen seurassaan. Se oli nimittäin jo eilen hyvin lähellä. Siinä kun istuimme autossa ja joimme glögiä, niin muistin erään asian: Minulla ei ole ollut vuosiin niin turvallista oloa jonkun kanssa. Olen kokenut oloni kyllä turvalliseksi muiden seurassa, mutta tuona hetkenä vain nautin. En miettinyt yhtään mitään, en yrittänyt ennakoida toista ja tapoja reagoida toisen toimintaan. Join vain lämmintä juomaa, istuin ja nautin siitä hetkestä. Liikutuin, mutta en aivan kyennyt näyttämään kyyneliä.

Eiliseen mahtui paljon, mutta niin myös tähän päivään. Helkatti, kun sukat pyörii jalassa. Niin, ettei meinaa jalassa pysyä. Eilen varmistuimme siitä, että haluamme toisiamme kokonaisvaltaisesti. Päätimme hieman jarrutella, ettei asiat menisi täydellä laukalla. Voi vittu sentään. Tapaamme seuraavan kerran parisen viikon päästä. Luulenpa tuon odotuksen olevan melkoisen pitkän meille molemmille ja uskallan kuvitella sen, että ahnehdimme toisiamme nähdessämme silloin. Siihen malliin hän on kertonut mieltymyksiään tämän päivän aikana, että emme ehkä selviä neljän seinän ulkopuolelle kuin pelkästään keräämään energiavarastoja seuraavaa kierrosta varten.

Muistiin itselle: Nauti kolmen päivän ajan ennen tapaamista vitamiineja, sinkkiä, magnesiumia ja L-arginiinia normaalin ruokavalion yhteydessä.