Kun jano jää
Nukuin melkein pommiin, sillä minä olin puhelimessa hänen kanssaan yli neljä tuntia. Tämä oli neljäs kerta. Ensimmäisellä kerralla kaksi tuntia, toisella seitsemän minuuttia pidempään ja kolmannella lähenneltiin jo kolmea tuntia. Meneeköhän seuraavalla kerralla viisi tuntia rikki? Toivottavasti ei, sillä jossain välissä pitää nukkua.
Toisaalta minusta tuntuu siltä, että sekin jäi hieman vajaaksi. Tuo aika meni kuin siivillä, puhuimme ja kuuntelimme toisiamme vastavuoroisesti. Yritin kovasti hillitä itseäni, etten olisi puhunut päälle. Kun innostun, niin herkästi keskeytän toisen. Ajatukseni vaan lähtevät niin herkästi liitämään ja haluan ehdottomasti jakaa ne.
Luin hänelle Paulo Coelhon kirjaa Brida ääneen puhelun aluksi ja lopuksi. Nautin siitä. Pidän siitä, että saan lukea kirjaa ääneen toiselle ihmiselle. Tämä on ollut jotenkin luontainen asia minulle aina, pidän lukemisesta ääneen toisille. Se kiinnittikin huomioni, kun äitini kertoi miten isänisä luki isänäidille ääneen silloin kun he olivat kahdestaan. He olivat kuulemma muiden läsnä ollessa riitaisia ja toisiaan pikkaisen sättiviä, mutta kahdestaan ollessaan he olivat ihan kaikkea muuta. Tämä lukemisjuttu taitaa olla geeneissä.
Pelko pettymisestä
Joku saattaisi pelätä sellaiseen ihmiseen rakastumista, jolla on useita lapsia entisen puolisonsa kanssa. Minä en pelkää sitä. Pelkään ennemminkin sitä, että hän saattaisi pettyä minuun. Emme ole vielä tavanneet, mutta olemme sopineet näkevämme pian. Molemmat haluaa sitä. Minä haluan sitä. En malttaisi millään odottaa. Odotus saa minun kehoni kihelmöimään.
Hänessä on jo pelkän puhumisen perusteella sellaisia puolia, joihin olen mieltynyt. Sellaisia, joihin ihminen voi rakastua. Oikeastaan en ole ikinä rakastunut ihmisen kehoon, vaan siihen mitä se ylläpitää. Ensimmäinen suuri rakkauteni ei ollut häävi ulkonäöltään, mutta toisaalta en ole minäkään. Rakastun herkästi herkkyyteen, sielukkuuteen ja persoonaan. Muut asiat ovat sivuseikkoja, ne tulevat siinä kylkiäisenä.
Eniten mielessäni pyörii se ajatus, miten suuresti kunnioitan häntä. Ihan alusta alkaen. Kerroin hänelle rehellisesti ja täysin avoimesti historiani, ajatellen sen karkottavan hänet. Näin ei tapahtunut. Sen sijaan hän arvosti rehellisyyttäni. Hämmentävää. Olen pyrkinyt olemaan rehellinen toisille ihmisille erityisesti viimeisten parin vuoden aikana ja ensimmäistä kertaa saan siitä hyvää palautetta. Ja sen lisäksi hän on ollut minulle rehellinen. Olenkin sanonut, että ”olet mielettömän rohkea, kun uskallat kertoa noin merkittävistä asioista.”
Kaipaan rakkautta. Joudun kuitenkin odottamaan. Minun on varmistuttava siitä, etten vain sekoita rakastumisen tunnetta kiintymyksen tunteeseen. Olen kuitenkin aika varma siitä, että tämä on ensimmäiseksi mainittua. Päiväni aikana pystyn keskittymään moniin asioihin, mutta tauon vallitessa mieleni kääntyy häneen erittäin herkästi. Ajattelen häntä. Älytöntä. Enhän ole vielä edes tavannut häntä.