Ontuvaa, lähes (tai jopa täysin) koomista salailua

Sain viestin ihanaiseltani illalla, missä hän siteerasi esikoistaan, nuorta daamia sanoilla: ”Äitii! Mä näin, että te suutelitte ulkona!” Mahtaa olla mielenkiintoinen vierailu tänään, kun käyn pyörähtämässä näytelmäharjoitusten jälkeen ihanaiseni luona. Olisin suorastaan hämmästynyt, jos saapumiseni tapahtuisi täysin huomaamatta ja aivan kuin ohi menevänä tuulenvireenä kesäisenä päivänä. I have to brace myself, it’s calm now but there’s always calm before the storm 🤣

13954133298_696cbdcc11_b.jpg

Siinä kestikin kauan. Äidin kaveri -status mureni melko nopeasti, mutta siitä voi syyttää meidän aikuisten ontuvaa kykyä salata suhteemme todellinen laita. Kyllä, minä myönnän olevani huono tässä, ei vaan… Me olemme uskomattoman kehnoja piilottamaan keskinäisen katseemme, joka kielii syvää kiihkoa sekä fyysistä etäisyyttä, joka on… Eihän kukaan keskustele ”kaverinsa” kanssa kymmenen sentin etäisyydeltä! Älytöntä oikeastaan kuvitella, että sellaista pystyisi pitämään salassa lapsilta. Niin kuin ylipäätään pitää piilossa haukan katseilta yhtään mitään!

Eilinen oli kokonaisuutena miettien ihan mielettömän hieno päivä, jos heittäydyn tässä hetkeksi vakavaksi. Täynnä hyviä ja erittäin arkisia hetkiä. Jonkun muun mielestä ne hetket saattaisivat olla tylsiä, mutta minä nautin eilen suuresti muiden seuraamisesta. Erityisesti minua lämmitti se, kun nuori kettu eli keskimmäisin ilmoitti, että luistelemassa voisi käydä uudestaankin. Kun kotona ei ole kuulemma mitään tekemistä. Mietin itsekseni, että voi kuule mä tiedän ton tunteen! Mun kotona oli ihan sama boogie silloin 25 vuotta sitten, joten talvella tulikin käytyä ahkeraan luistelemassa parin sadan metrin päässä olevalla luonnonjääkaukalolla. Eli saattaa olla niin, että tänä talvena tulee vedettyä itsekin luistimet jalkaan useammin kuin kerran tai kaksi. Ai niin! Mieletöntä, että löysin kuin löysinkin neljännesvuosisadan vanhat lätkämailani varastosta. Ja vieläpä ihan ehjinä, vaikka maalipinta oli päässyt jo hieman rapistumaan.

Sanonta kuuluu näin: ”Totuus kuuluu lapsen suusta.” Hmmm. Minkähänlaisia totuuksia tänään pääsee kuulemaan? Sitä odotellessa täytyy jo henkisesti valmistautua pitämään pokerinaamaa, jotta edes jotenkin pystyy näyttäytymään vakavasti otettavalta aikuiselta. Sellaiselta tylsältä, tavanomaiselta ja ehkä hieman kankealta 🙈

suhteet parisuhde lapset oma-elama