Varjominän kohtaaminen. Jos jotain hyvinvointia ehdottomasti kasvattavaa toimenpidettä pitäisi suositella yli kaiken muun, niin sitten se on tämä. Siinä ei tosin ole mitään ihanaa, kepeää tai kaunista, vaan se voi parhaimmassa tapauksessa repiä rikki kaikki aiemmat vahingolliset ajattelumallit itsestä ja siten muista ihmisistä. Se on prosessina hyvin väkivaltainen itseä kohtaan ja siinä astutaan täysin mukavuusalueen ulkopuolelle. Se on kenties ainoa tapa saada ote itsestä kiinni, jos kärsii vahingollisista käyttäytymismalleista. Riippuvuudesta tai riippuvuuksista ei saa kunnon otetta, ellei kykene kohtaamaan pakenemiaan varjominän sisältämiä aiheita. Varjominä voi olla juuri se, joka estää irrottautumasta kaltoinkohtelevasta tai väkivaltaisesta kumppanista. Varjominä on juuri se, mistä silmitön raivo kumpuaa.

Varjominä sisältää toki kaikki syrjään työntämämme synkät aiheet, mutta epärehellinen se ei missään tapauksessa ole. Karussa rehellisyydessään se on hyvin epämiellyttävä ja ihmisluontoon kuuluu kaiken epämiellyttävän karsiminen itsestä sekä ympäristöstään. Sen vuoksi alamme voimaan pahoin, sillä epämiellyttävän pakoiluun valmentamamme minämme on selvässä ristiriidassa omien havaintojemme kanssa. Suhtaudumme usein sairaalloisen kielteisellä tavalla asioihin, jotka ovat omia varjoaiheitamme. Meillä on suuria vaikeuksia löytää parannuskeinoa pahoinvointiimme, sillä lääkkeet eivät siihen auta eivätkä uusien tapojen opettelu. Syrjään työnnetyt pimeät aiheet pitäisi kohdata ja sisäistää osaksi minää. Ammattiterminä tässä käytetään integraatiota.

Varjominän kohtaaminen ei ole helppoa, vaikka sen kohtaamiseen ryhtyisikin. Psyykeemme on niin vahva suojauksiltaan, että se saa meidät vakuuttuneeksi pinnallistenkin yritysten hyödyllisyydestä. Minä itse onnistuin vasta viidennellä yrittämällä, jolloin näin hyvin selkeän unen. Unessa kohtasin konkreettisesti minua takaa-ajaneen varjoni ja se oli unena karmaiseva. Vaikka uneni sisälsi näin vahvaa symboliikkaa, niin tuon jälkeen varjoaiheideni käsittely helpottui ja se alkoi näkyä ajattelussani sekä käytöksessäni. Olin tuohon saakka ollut hyvin masennusaltis. Tuon jälkeen en ole siitä kärsinyt, vaikka olenkin kohdannut elämässäni menetyksiä ja vastoinkäymisiä.

Älä usko hokkus pokkus -keinoihin

Varjominän sisältävien aiheiden käsittely ei onnistu täysin yksin, vaan siihen avuksi tarvitaan ulkopuolinen vahvistaja. Vahvistajan tehtävä on kuunnella ja validoida tekemäsi havainnot itsestäsi sekä muista. Vahvistaja ei saa missään tapauksessa tuputtaa omia näkemyksiään, joten kaikenlaiset maagista ajattelua komppaavat näennäiset henkiparantajat ja luontaishoitojen käsiin terveytensä vannovat henkilöt kannattaa unohtaa. Heillä kun on yleensä omat varjoaiheet kohtaamatta ja he antavat mielellään ehdottomia elämäntapaneuvoja, kieltäytyen usein kohtaamasta toisissa näitä karttamiaan aiheita. Pahimmassa tapauksessa he aiheuttavat peruuttamatonta vahinkoa ihmisen herkälle psyykelle, pahentaen mahdollisia haitallisia ajattelu- ja toimintamalleja.

Varjominän aiheiden kohtaamisen jälkeen olo voi tuntua hyvin erilaiselta. Tai sitten tyystin tyhjältä ja odottavalta. Se on kuitenkin varmaa, että ahdistus ei kuulu niihin tunteisiin. Päinvastoin, aiheen pystyy kohtaamaan sitä tarkasti havainnoiden ilman, että se synnyttäisi hylkivää reaktiota omassa mielessä. Aiemmin syrjään työnnetyt muistot saattavat palailla hiljalleen tai tulvia mieleen lyhyessä ajassa. Jälkimmäinen tapa voi tuntua ahdistavalta, mutta ahdistuksen syy liittyy palautumisen intensiteettiin eikä muistojen sisältöihin.

Kaikki eivät kykene kohtaamaan varjominää. Jotkut eivät kykene kohtaamaan sitä koskaan. Ihmisellä täytyy olla jonkinlainen palautumiskyky, jotta hän voi työskennellä itsen vahvojen suojausten ja moniulotteisuuden kanssa. Ihmisen täytyy kestää pettymyksiä, kun huomaakin edistymisen olleenkin vain oman mielen huiputusta ja pyrkimys estää varjoaiheiden integroitumisen osaksi minää. Mutta tuostakin huolimatta sitä kannattaa yrittää, sillä varjominän kohtaaminen (jos mikä) edistää omaa hyvinvointia.