Viimeinen näytös ja viimeiset paheet
Olen muuten lopettanut tupakoinnin. Ainakin säännöllisen sellaisen. Takanani on kymmenen päivää yhteisiä iltoja ja aamuja Ihanaiseni kanssa, joten vähentäminen oli helppoa ja lopulta viisi päivää sitten otin edelliset henkoset. Tupakoinnin lopettaminen vei tällä kertaa vain yhden yön unet, mutta oli siinä edeltävässä päivässä muutakin mikä pisti valvottamaan. Ja jos ei muuta, niin hautova ilma esti yhdessä tupakanhimon kanssa nukahtamasta.
Vielä vuosi sitten vedin sätkätupakkaa kolme toppaa viikossa, se tekee noin 150 savuketta tai vähän enemmän. Rahallista säästöä on tässä turha laskea, koska en tule säästämään tuota rahaa yhtään mihinkään. Ne menevät muihin huvituksiin lyhentämättömänä.
Olen muuten lihonut myös, mutta paikasta riippuvaisen vaa’an takia en pysty kertomaan tarkkaa lukemaa. Se on jotain kuuden ja yhdeksän kilon välillä. Kiitos tästä kuuluu Ihanaiselleni, jonka myötä elämääni on tullut yksi lämmin ateria lisää vuorokaudessa. Toki kiitos kuuluu myös ruokahalulleni ja sille, että minä syön ahneuksissani myös toisten ylijäämät. Minusta on sääli heittää hyvää ruokaa hukkaan, mutta tästä sympatialajista sydämeni ja verenkiertojärjestelmäni eivät ole läheskään niin kiitollisia.
Tänään esitetään toiseksi viimeinen näytös kesäteatterinäytelmää, jossa olen ollut tämän kesän mukana. Huomenna on edessä viimeinen ja sen jälkeen se haudataan. En tiedä lähteekö kukaan muu näyttelijöistä suorittamaan tätä rituaalia, mutta itse sen aion tehdä. Teatteriin kuuluu taikausko ja totuuden siemenen sisältävät perinteet, joten suotuisten tulevien esitysten ja täysien katsomojen toivossa tulen nuo rituaalit tekemään.
Näytelmä itsessään on ollut pidetty, mutta katsojia on ollut kohtalaisen vähän. Ainoastaan alkuviikon näytös jouduttiin laittamaan loppuunmyydyksi ja lipunmyynnistä jouduttiin käännyttämään yli kymmenen ihmistä pois. Eräs näyttelijä oli pysäytetty kaupungilla ja hänelle oli kerrottu sydämelliset kehut tarinasta ja näyttelijäsuorituksista tuon loppuunmyydyn esityksen jälkeen. Niinhän se usein taiteessa menee, että laadukas ja suosittu eivät kulje käsi kädessä.
Lähestyvä viimeinen esitys on tehnyt oloni jo pari kertaa haikeaksi. Olen nauttinut suuresti näyttelemisestä tässä projektissa, sen eteeni tuomista odottamattomista tilanteista ja toisaalta myös tutuista rutiineista. Parasta (kuten kaikissa projekteissa) ovat olleet kuitenkin yleisön spontaanit reaktiot ja se, että ihmisten kasvoilta näkee heidän viihtymisensä. Ainakin silloin kun olen itse ollut näyttämöllä. Niinpä hyvän projektin päättymisen myötä voin vain ainoataan muistella noita hienoja hetkiä.
Kuva: Aviz @ Pexels.com
