Ratkeamaton sauma sydämeni kohdalla
Ex-avopuolisoni oli laittanut illalla viestin minulle: ”Ikävä on ollut kova, päivittäin oot ollut mielessäni.” Olin juuri kävelemässä kaupungilla treeneihin ja aamusta alkaen vallinnut kevyt sekä lämmin olo vaihtui raskaaseen tuntemukseen. Ymmärsin, että minun pitäisi vastata hänelle rehellisesti. Treenien ohessa otin puhelimen käteeni ja kirjoitin: Kun et ole antanut kuulua itsestäsi mitään, niin olen jatkanut elämääni. Irtaantunut siitä ajatuksesta, että meidän polut kulkisi samaan suuntaan, kulkisivat useimmiten rinnakkain. Sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään. Ja epäilen, että tuleeko pitkään aikaan kuulumaan. Tuon jälkeen raskas tuntemus on pysynyt poissa, aivan kuin se olisi jäänyt treenipaikalle.
Kevyt ja lämmin olo aamulla syntyi siitä, että ryhdyin kirjoittamaan ihanaiselle. Aloitin kirjoittamaan hänelle kirjettä sanoista: rakastan sinua. Kerroin hänelle tekstarilla vain sen, että kirjoitan uutta kirjettä. Hän kertoi myös kirjoittavansa minulle kirjettä, jotta saisin lukea häntä. Kirjaimellisesti. En tiedä mitä hän aikoo minulle kertoa tunteistaan, tuntemuksistaan ja ajatuksistaan, itsestään tai minusta, mutta tiedän mitä kirjoitan hänelle. Kerron hänelle siitä miten mahtavalta se tuntuu tulevaisuudessa, kun voin sanoa hänelle nuo kaksi sanaa. Rakastan sinua. Kirjoitan myös samoista teemoista mitä käsittelin perjantaina psykologini vastaanotolla, mutta sitä en ala avaamaan tässä. Ainakaan vielä.
Kansanomaista romantiikkaa liikenneasemalla
Ihanainen paljasti eilen illalla puhelimessa minulle tiistaista yhden erityisen asian. Olimme käyneet kansanromanttisella lounaalla eräällä liikenneasemalla. Siinä kun seisoimme ja odotimme vuoroamme kassalle, niin annoin hänelle pusun poskelle. Hän kuvaili sitä hetkeksi, joka sulatti hänen sydämensä. Yllätyin siitä todella, että miten hän koki tuollaisen pienen eleen. Minulle oli jäänyt parhaiten mieleen tuosta ruokailusta se, että istuimme aivan vierivieressä syrjäisessä loossissa ja jaoimme tilaamamme aterian yhdessä. Meillä oli hauskaa, nauroimme ja koskettelimme toisiamme. Ruokailtuamme istuimme vain vierekkäin ja suutelimme. Tuo jäi minulle mieleen, vaikkakin muistan kyllä antamani pusun hänen poskellensa.
Olen ollut tänään ristitulessa. En odottanut ex-avopuolisoltani viestiä näin pian. Odotin sitä vasta alkuvuoden puolella. Joudun valitettavasti aiheuttamaan hänelle kärsimystä, mutta minun on pakko. Välitän hänen tunteistaan, mutta en pysty antamaan hänelle sitä määrää aikaa mitä hän tarvitsisi. Sen lisäksi minulla ei ole halua lähteä tasapainoilemaan kahden naisen välissä. Tiedostan, että aiempi kanssakäymiseni ex-avopuolisoni kanssa on ollut hyvin fyysistä ja seksuaalisuuteen perustuvaa, mikä aiheuttaisi ongelmia nykyiseen suhteeseeni ihanaisen kanssa. Hän ei hyväksyisi sellaista ajankäyttöä, enkä minä siihen jaksaisi edes ryhtyä. Minulla on aivan liikaa naruja käsissäni tällä hetkellä. Kanssakäymättömyys exän kanssa aiheuttaa hänelle nyt tuskaa, mutta pitkässä juoksussa se osoittautuu hänelle hyväksi asiaksi. Tiedän sen.
