Puuttuva pala: Virheiden hyväksyminen
Luin Annan nettisivuilta sitoutumiskammoisen Karin, 48, tarinan, jonka terapeutti Jenni Kiviniemi oli kommentoinut. Kiviniemi ei kuitenkaan pohtinut perimmäisiä syitä, jotka olisivat mahdollisesti sitoutumiskammon taustalla. Toisaalta Kari taas ei paljasta pilkkuakaan hänen omasta lapsuudestaan tai nuoruudestaan, saati mahdollisista kokemuksista, jotka voisivat vaikuttaa kykyyn sitoutua.
Kari kuitenkin paljastaa tarinassaan muutamia asioita, joista voi tietenkin päätellä laveasti syitä mitkä aiheuttavat pakokauhua tilanteissa, joissa suhde muuten luonnollisesti ja melko lailla omalla painollaan syventyy. Liitänkin artikkelista katkelmat tähän perään ja korostan ne sanat, jotka hyppäsivät minulle esiin lukemastani.
En luvannut kenellekään mitään, joten en tehnyt mielestäni mitään väärää … Näin ympärilläni parisuhteessa, avoliitossa tai avioliitossa olevia. Tunsin itseni ulkopuoliseksi. Työpaikan naiset kyselivät minulta, joko olin löytänyt elämäni naisen. Vähitellen aloin kokea, että minussa oli jotakin vikaa … Lopetin suhteen ja palasin takaisin sinkkuelämään. Olin helpottunut … Menestyin töissä ja loin uraa. Työkaverit arvostivat minua. Luin silti rivien välistä, että kolmekymppinen perheetön sinkkumies ei ollut yhteiskunnan silmissä se kaikkein arvostetuin tyyppi.
Lukemani perusteella kyseessä ei ole sitoutumiskammoinen ihminen, vaan mokaamiskammoinen ihminen. Hän kertoo seurustelleensa erään naisen kanssa, jolla oli lapsi aiemmasta suhteestaan. Hän ei tosin tavannut lasta, vaan vietti aikaa viikonloppuisin naisen kanssa silloin kun lapsi oli isänsä luona. Näin ollen hän kykeni siihen mitä hän pystyi tekemään töissä: Antamaan vain parastaan ja tuijottamaan vain pelkkiä menestymisen mittareita.
Tuollaisessa osa-aikasuhteessa mokaamiskammoinen menestyy kyllä, sillä silloin pystyy alituisen skarppaamisen kautta piilottelemaan inhimillistä keskeneräisyyttään. Kokoaikaisessa ihmissuhteessa on jokseenkin mahdotonta piilotella omia puutteitaan ja rosoisuuksia persoonassa, joten mokaamiskammoiselle ihmiselle sitoutuminen on kuin henkistä myrkkyä. Se kun kävisi melko stressaavaksi, jos joutuisi viikonloppujen sijaan välttelemään virheiden tekemistä jokaisena päivänä.
Totuushan on se, että inhimilliseen perusluonteeseen kuuluvat virheet. Kokemamme kärsimys elämässä kumpuaakin usein siitä, että käsittelemme omia virheitämme hyvin vinoutuneesti. Merkittävä osa tuosta vinoumasta kumpuaa kulttuuristamme, joka rummuttaa aivan liian usein virheettömyyden ja menestyksen perään. Vaikka haluaisimme käsittää asian toisin, niin valitettavasti vallitseva kulttuuri muokkaa meidän omaa käytöstämme ja aiheuttaa meille täysin tarpeetonta kärsimystä. Sen näkee myös siinä miten heikosti kykenemme kohtaamaan tuollaisen kärsimyksen, joka muistuttaa meitä kannattamiemme arvojen haitallisuudesta pitkän evoluution muokkaamalle luonteellemme.
Karin ahdinko on tuskin hänen omaa syytään, vaan leijonanosa hänen kammostaan kumpuaa ympäristöstä. Jos hänestä pitää jotain syytä yrittää etsiä, niin ehkä sieltä puuttuu se klassinen ”peiliin katsominen.” Sieltä kun ne ratkaisut omiin ahdinkoihin löytyvät poikkeuksetta aina, vaikka ahdinko olisikin saanut alkunsa jostain itsestä riippumattomasta syystä. Itsetutkiskelun avulla kun voi muokata käsityksiä itsestään ja ympäröivästä maailmasta, johon kuuluvat kaikki ympärillä olevat ihmiset. Ihminen muuttuu, jos vain haluaa muuttua.
Mokaamiskammo on minulle itselleni tuttua, sillä olen itsekin siitä omalla tavallani kärsinyt. Nyt kun olen jo aika hyvin hyväksynyt oman keskeneräisyyteni ja epätäydellisyyden ihmisenä, niin olen löytänyt uusia tapoja tuoda esille parhaita puoliani. Puolia, joita en ennen pitänyt missään arvossa itsessäni, mutta joita monet ihmiset ovat poikkeuksetta nimenneet minussa niiksi lähes aina. Hyväksynnän kautta olen alkanut vaalimaan noita puoliani ja sen myötä kykenen kohtaamaan omat virheeni ilman, että ahdistuisin niistä valtavasti. Päinvastoin itsetutkiskelusta on tullut kiehtovaa ja teen sitä mielelläni myös muiden kanssa. Näin ei olisi voinut olla vielä muutama vuosi sitten.