Sinkkuäidin toiveuni…

Tapasin hänet eilen. Kun virkailija oli sulkenut lasioven takanamme ja käännyin häntä kohti, niin hän tuli suoraan iholleni ja otti minut omakseni. Huulipuna hänen huuliltaan hävisi täysin muutaman kiihkeän suudelman jälkeen. Eikä kiihkeys rajoittunut vain suudelmiin. Se säesti meidän molempien kehojen liikkeitä. Seuraavalla kerralla tulen olemaan niin kiihtynyt, etten voi enää hillitä itseäni, minä ajattelin jälkikäteen.

Sain tunnustaa rakkauteni. Sanoittaa sen. Se ei ollut mikään yllätys enää hänelle, mutta sisälläni ollut valtava ja pakahduttava tunne pääsi purkautumaan sen sanottuani. Ja sen varmaan kuuli äänestäni. Olin toissa päivänä pakahtua, eilen hän sanoi puhelimessa kokevansa samoin. Olin pakahtua, hän oli pakahtua seuraavana päivänä.

Tämä on uskomaton tunne. Olen kyllä ollut rakastunut ennenkin, mutta… Herran jestas, eihän tämä voi olla todellista!

Olemme vaihtaneet nyt kirjeitä. Ja kun luin hänen kirjeensä, niin pysähdyin. Hän kirjoittaa aivan samoista asioista, samoista peloista ja samoista tunteista, joita minäkin tunnen. Hän valitsee ne sanat, jotka itsekin valitsisin ja joita olen jopa valinnut omaan kirjeeseeni. Mieletön mäihä! Ja se on. Suoranaista onnea tavata ihminen, joka ajattelee niin samalla tavoin kuin minä itse. Hänestä en halua päästää irti, vaan ottaa osaksi elämääni ja tehdä samalla vaihtokauppa, jossa tarjoan itseni osaksi hänen elämäänsä.

…josta on tulossa totta

Hänen ilmeensä jos olisi saanut eilen taltioitua jotenkin. Hänen katseensa. Sen jälkeen kun olin puhunut hengähdystauon tarjoamisesta hänen arjessaan, tapa jolla sen tekisin… Hänen katseensa oli sekoitus ajatuksia sä et vittu voi olla tosissasi ja mä näen varmaan unta. Ja pelkästään hyvässä mielessä. Niin. Siellä hänen, hänen lastensa ja minun arjessa tekisin mielelläni sitä, että ajoittain hätistäisin hänet omalle ajalle. ”Menes nyt. Ja tulet sitten vasta parin tunnin päästä. Ruoka odottaa silloin, eikä tästä kaaoksesta ole kuin muisto jäljellä. Likaisille pyykeillekin saatetaan tehdä jotkin taiat…” Niin minä puhuttelisin häntä ja kertoisin mitä seuraavaksi tapahtuu.

Seuraavaksi on joulu edessä. Sanoin hänelle, että jotkut saattavat kiinnittää huomiota ja kysellä, että ”mikäs sulla on?” Ja on jo kysynytkin, hän paljasti. Sen kyllä huomaa, jos askel on kuin höyhenen kevyt, hymyilyttää herkästi ja nauru on kikatusta, kuin nuorella tytöllä. Sellaista se on se rakkaus. Kuorii miehestä esille pojan ja naisesta esille tytön. Eikä siinä ole mitään väärää, päinvastoin.