Teatteria, teetä ja vohveleita

Eilen illalla seisoin puolisen tuntia vohveliraudan ääressä. Vohvelikeon kasvaessa kasvoi myös tiedustelut urakan kestosta. Vaikka melu oli välillä melkoinen, niin ehdin saavuttamaan vohveliraudan ääressä hyvin meditatiivisen tilan ja käymään läpi kulunutta loppuviikkoa. Ja huomaamaan miten onnellinen sitä voikaan olla.

Kävimme ihanaiseni kanssa katsomassa perjantaina Jyväskylän kaupunginteatterissa The Addams Family -näytöksen. Näin tämän musiikkinäytelmän jo toistamiseen, ja hyvä niin. Sain todeta, että Jyväskylässä on rautaisen hyvät näyttelijät ja isolle näyttämölle on saatu poikkeuksellisen laadukas esitys. Esitys, joka kestää aikaa. Harmi vain, että tuossa keskipäivän näytöksessä oli niin vähän lapsia ja nuoria yleisössä. Varttuneempi yleisö päästi irti nauruestoistaan hyvin hitaasti, joten avuksi olisi kelvannut lasten ja nuorten käkätykset sekä hihitykset. Syksyllä näytelmän yleisössä olikin melkoisesti nuorta verta ja sen huomasi: Fester ja Lurkki saivat jo pelkällä liikehtimisellään aikaiseksi repeilyä ja ratkeamista. Se tarttui silloin välittömästi aikuisiin.

Teatterin jälkeen kävimme syömässä Kauppakadun ja Väinönkadun kulmassa. Söin ankkaa, enkä muistanut oliko tämä ensimmäinen kerta moista ruokalajia. Joka tapauksessa ruoka oli hyvää, seura miellyttävintä mahdollista ja tarjoilija todennäköisesti paras mitä eteeni on tullut. On hienoa nähdä, että jotkut näyttävät selkeästi nauttivan omasta työstään. Tämän sai huomata myös isompi pöytäseurue, joka nauroi välillä vedet silmissä. Toivottavasti työnantaja on tietoinen siitä, millainen asiakasmagneetti heidän raflassaan työskentelee ja huomioi tämän.

Pieni lelukauppa

Ruokailemisen jälkeen kävimme katsomassa läheisessä kapakassa, josko siellä olisi päässyt iltapäiväneljältä jo laulamaan pari karaokekappaletta. Mielessäni oli pari biisiä, jotka olisin mielelläni esittänyt ihanaiselleni. Kantis-tunnelma ja telkkarissa pyörivä saippuasarja toivottivat meidät tervemenneeksi, joten jatkoimme matkaa ylös Yliopistonkatua. Ja päädyimme Kilpisenkadun risteyksessä olevaan lelukauppa Pienikamariin.

Ilmeisesti jossain vaiheessa elämääni piuhani ovat menneet hieman sekaisin, mutta saan aikani kulumaan erinomaisesti erilaisissa pikkuputiikeissa ja käsityöläiskaupoissa. Tutkailen tuollaisten paikkojen hyllyillä olevia esineitä ja tavaroita samanlaisella pieteetillä kuin sukupuolitoverini rautakaupoissa ja varaosaliikkeissä. Pienikamarin ehdoton musta-aukko minulle vetovoimaisuudessaan oli hylly, jossa oli lukematon määrä erilaisia miniatyyriesineitä nukkekoteihin tai dioraamoihin. Ihanaiseni löysi leluvalikoimasta puisen hyrrän, jonka suosittelin (lue: suostuttelin) ostamaan.

Perjantai-päivä kaupungilla kruunattiin tekemällä tutustumiskäynti TakeT Teekauppaan. Jos on teen ystävä, niin TakeT on verrattavissa kahvinystävän Mocca Mate -kauppaan Hakaniemen kauppahallissa. Valikoima eri teelaatuja on aivan käsittämätön, mutta tässä kohtaa nousee esille esillepanon selkeys: Jokaisen lajin kohdalla on selkeä kuvaus lajikkeesta, sen kasvuseudusta ja mikä tärkeintä, selkeät haudutuslämpötilat ja -ajat. Varttitunnin tutkiskelun jälkeen päädyimme ottamaan maistiaiset ja saimme kouraamme valtavan kokoiset mukit valmiiksi haudutettua teetä. Maistoin ihanaiseni valitsemaa laatua ja sain todeta, että valitsemani japanilainen vihreä tee oli maultaan erittäin mieto. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti täysin paatunut kahvinkuluttaja.

Nuotiotuleen tuijottelua ja tunnelmointia

Vohvelien valmistumisen ohessa katoin pöytää ja laitoin esille useampaa eri hillosorttia. Ihanainen komppasi minua tekemällä taikinan lisäksi kermavaahtoa. Eilisillan herkuttelu oli meille kahdelle selkeää jatkumoa viikonlopun osalta, sillä lauantaina kävimme istumassa aikaa nuotiolla kotikyläni rannassa ja samalla grillaten. Kaupasta oli tuohon nuotiokattaukseen tarttunut tavallista lihaisampaa makkaraa, mausteista Krakovan makkaraa ja pieni pala savulohta, lämmitettäväksi nuotiolla. Savulohi sai meidät keskustelemaan loimulohesta ja totesin, että sen kaveriksi sopisi erinomaisesti rosvopaisti.

Vaikka viikonloppuni ihanaiseni kanssa saattaa kuulostaa pelkältä syöpöttelyltä (mitä se kyllä itse asiassa välillä olikin), niin mahtui sinne sekaan myös muutakin. Nimittäin kahdenkeskistä tunnelmointia, nuotioon tuijottelua ja yhdessä olemista ilman mitään selkeää tekemistä. Jotain, mitä voisi kutsua ylpeänä laatuajaksi. Minulle laatuaika on yhdessä olemista ja yhdessä tekemistä, toisen tai toisten seurasta nauttimista. Ja mieluiten niin, että tällaista laatuaikaa olisi mahdollisimman usein ja katkaisemassa arjen rutiinintäyteisiä päiviä. Näin ollen minusta ei olisi siihen, että raataisin niska limassa vuoden saadakseni viikon pari kaukoloman aikaiseksi laatuajan viettämiseksi. Siinä voisi käydä nimittäin niin, että sen vuoden aikana kasautuneet paineet voisivat purkautua sellaisen loman aikana vaikkapa vitullisena mököttämisenä ja riitelynä. Kun voihan sitä laatuaikaa viettää useammin lähempänä ja mököttämisen voi hoitaa Vaasankadun liikennevaloissa.