Ylistönrinteen portailla

Maanantai, toinen pääsiäispäivä valkeni minulle ja ihanaiselleni Ylistönrinteen ja Ylistön sillan taitekohdassa. Edessämme avautui Jyväsjärven rannalta ylöspäin kohoavat, Jyväskylän yliopiston Ylistönrinteen kampuksen kiviportaat ja tavoitteenamme oli käyttää puoli tuntia aikaa noiden portaiden edestakaiseen kapuamiseen. Tuosta se alkaisi, ihanaiseni peruskunnon kohottaminen ja sen myötä 10 kilometrin juokseminen kesän loppuun mennessä. Tai syksyn aikana, ei tässä niin nöpönuukia olla.

Ihanaiseni to-do-listalla on kohta juokse 10 km. Puhuin viime viikolla, että ”ensi viikolla sitä lähdetään käymään lenkillä.” Sitä aiemmin olen puhunut, että elokuun loppuun mennessä hän on sen juossut. Kympin. Sillä ei ole väliä, että miten kauan siihen menee. Kunhan kävelyaskelien sijaan matka taitetaan vähintäänkin hölkällä. Ylistönrinteen olen nostanut muutenkin esille, sieltä kun peruskunnon kohottaminen olisi oiva aloittaa. Se tarjoaisi hyvää haastetta eivätkä jalat joutuisi liian rajulle koitokselle juoksemalla. Niinpä olinkin iloisesti yllättynyt, kun sunnuntaina ihanaiseni ilmoitti maanantaiaamun ohjelman: Porrastreeni.

Portaille saavuttaessa kerroin hänelle, että tehdään nousu kahdella tyylillä: Eka veto porras kerrallaan, toinen veto joka toiselle portaalle harppoen ja sen jälkeen palautumista. Ensimmäinen palautuminen vei aikaa pari minuuttia ja viimeinen neljä minuuttia. Lyhyempiä hengenvetoja mahtui mukaan muutamia. Ihanaiseni äimisteli kahden nousun jälkeen, että minä en ole edes hengästynyt. Neljän vedon jälkeen portaiden alapäässä ollessamme hän nojaili käsillään jalkoihinsa ja totesi, että ”sinulla taitaa olla kylmä.”

Less is More

Täysin nollapohjalta lähteminen on silkkaa rääkkiä. Muistan, kuinka menin asepalvelukseen ja olin ehkä kerran ennen sitä käynyt pienellä hölkällä. Niinpä palveluksen ensimmäiset viikot menivät palautuessa joka ikisestä liikunta- ja marssisuorituksesta. Kehoni oli jatkuvasti rikki jollain tapaa ja on ihme, etten joutunut hakemaan vapautusta palveluksesta huonon kuntoni takia. Armeijan jälkeen olen ollut rapakunnossa, mutta jonkinlaisen pohjatason siellä sain kuitenkin kehitettyä. Siltä pohjalta olen jokaisen kunnonkohotukseni sitten aloittanutkin.

Kuntoilun aloittamisessa ja erityisesti lihasvoiman kasvattamisessa avainfraasi on Less is More. Hermotukset kehittyvät hitaasti ja liian tiheällä treenillä niiden kehitystä tulee vain kampitettua. Hapenottokykyä kehittäessä on pyrittävä siihen, että sydän pumppaa taloudellisesti ja lihaksiin kasvaa uusia reittejä kuljettaa happirikasta verta. Näin ollen lepopäivät treenien välissä ovat tärkeitä.

Portaille mennään vielä uudestaan, alussa useammin kuin kävelylenkille. Kävelylenkit vahvistavat tukielimistöä, portaat pehmeitä kudoksia. Lukuun ottamatta pieniä juoksukilvoitteluja ja -iloitteluja, ensimmäinen hölkkä on edessä aikaisintaan kesäkuun alussa. Sellainen, jossa alkaa olemaan jo mittaakin. Tuon jälkeen kehitys on huimaa ja kesän lopulla tehtävä kympin juoksu taittuu kevyesti, ehkäpä hieman himmaillen.