Tänään Kuopiossa tuntuu hyvältä, niin kuin suurimpina osista päivistä.

Multa kysytään paljon, että miltä on tuntunut muuttaa isosta kaupungista (Helsingistä) tällaiseen hieman pienempään röykkiöön taloja, ihmisiä, kauppoja ja  haukkuvia koiria. Täytyy kyllä sanoa, että aika hyvältä.

Jollain tavalla nautin siitä, että ympärillä ei tapahdu niin paljon kaikkea ylimääräistä. On helmpompaa keskittyä olennaiseen: ystäviin, aamu-aurinkoon, iltateehen, täysikuuhun, luonnossa kävelyyn ja kynttilän tuoksuun. Kaupungin rauhallinen olemus ja kaikki uudet mahdollisuudet ovat tehneet mun arjesta aivan ihanaa. Tuntuu kuin olisin lapsi karkkikaupassa jälleen. Mun viikot on se pussi, jonne niitä karkkeja saan keräillä. En kuitenkaan halua pussin tulevan aivan täyteen.

Yksi kaunis ilta istuin Valkeisenlammen rannalla ihailemassa ilta-aurinkoa. Kultaiset auringonsäteet säteili lammen ympärillä oleviin rakennuksiin…