Onko aika pysähtynyt?
Tuntuu hölmöltä kirjoittaa mistään muusta kuin maailmalla vallitsevasta tilanteesta, mutta tämä kaikkialta tulviva uutisointi ja myllytys saa ainakin oman pääni sen verran sumeaksi, että on hyväksi miettiä jotain aivan muuta välillä.
Vaikka kaikki asuntoasiat ovat aikalailla seisahtuneet, on muutto silti pian edessä ja tiettyjä asioita olisi tehtävä ennen sitä. Tavallaan odotan innolla esimerkiksi pakkaamista (yes, i know, taidan olla sekaisin!) sillä muutama kaappimme on sellaisia Narniaan vieviä kapistuksia, joista voi löytyä mitä vaan. On myös aina ihana tunne laittaa kiertoon tarpeettomia esineitä, toivoa että ne saisivat hyvän kodin jostain muualta.
Keittiöremontti on laitettu pauselle, tämä tilanne vaikuttaa taloudellisesti jo niin paljon, että parempi tehdä isommat remontit sitten kun tilanne on vakaampi. Uudessa kodissa tehdään ennen muuttoa kuitenkin lattiat ja makuuhuone maalataan. Katsotaan saisiko muut valkoiset seinät sävyä myös, kaipaan nyt jotain lämpöä vaaleuden keskelle.
Sohva on laitettu myyntiin tori.fihin, vielä pitäisi kuvata myyntiin sänky, yksi ikean kaapisto ja muuta pientä sälää. Nykyinen asunto on irtisanottu, muuttolaatikoita hankittu. Siinäpä oikeastaan kaikki, mitä muuttoa varten olemme tehneet.
Jotenkin tuntuu, että kaikki on jonkinlaisessa välitilassa. Huomista ei voi liikaa suunnitella, pitää mennä päivä kerrallaan. Välillä kauhistuttaa ajatus asuntolainan määrästä ja tulevista nousevista asumiskustannuksista, mutta ei tässä onneksi aivan tyhjän päälle jäädä, vaikka työt tilapäisesti loppuisikin.
Aina voi, saa ja täytyy onneksi suunnitella tulevaa! Siitä kerään voimia juuri nyt, elämä jatkuu kuitenkin kriisin jälkeenkin. Vaikka nyt tuntuukin, että aika on pysähtynyt, tulee kuitenkin aina uusi päivä ja ilmassa leijuvat palaset loksahtavat paikoilleen vielä joskus.
No niin, nyt on mielen päältä saatu hipun verran painoa purettua pois, jospa seuraavaksi sitten kirjoittaisin vaikkapa ajatuksista ennen asunnon ostoa! Tai tästä vanhasta kodista, tämä ansaitsee kyllä oman postauksensa. Jostain kohtalon oikusta johtuen oma kamerani lisää jokaiseen kuvaan oudon harmaan filtterin nykyään, joten puhelimen kuvilla ja arkistojen kätköillä mennään.
Iloa ja valoa, moi!