Kesäpäiväkirja

Hei, mitä kuuluu?

Vietän vapaapäivää kotona, viereisessä nojatuolissa tuhisee unissaan pieni staffikerä ja ulkona harmaa taivas ripottelee vähän väliä vettä. Kesän lomat on lomailtu,  reilut kaksi viikkoa meni nopeasti. Haaveilen hieman jo syyslomasta, voisin viettää sen villasukat jalassa mökillä takkatulen edessä, kirja ja viinilasi kädessä. Katsotaan, nyt tuntuu myös ihan hyvältä tehdä töitä ja sitä jaksaa taas paremmin kun on hieman saanut levättyä.

Avasin tänään tietokoneen kirjoittamista varten, ensimmäistä kertaa kuukausiin. On ollut muuta, tärkeämpää kuin koneella istuskelu. Samalla kuitenkin tuntuu, kuin ei olisi ehtinyt tehdä kesällä juuri mitään! Vaikka onhan tässä ollut vaikka ja mitä, eikä kesä vielä ohi ole, ehei. Elokuu on kesän kuukausi, eikös?

On ollut suuria juttuja. Juhannusviikolla näin perhettäni, edellisestä kerrasta oli puoli vuotta (kiitos koronan) ja en tiennyt miten reagoida. Samana päivänä mökille tulikin puoli sukua ja tuntui, kuin koko kevät olisi ollut vain sumuista unta. Halasin lujaa veljentyttöjä, nauroin sisaruksien hölmöilylle ja katsoin vanhempieni kasvoja, jotka tuntuivat muuttuneen liian paljon edelliskerrasta. Rintaa puristi kaikki se menetetty aika, hetket joita emme voineet viettää yhdessä. Oma elämä toisessa kaupungissa tuntui niin kaukaiselta, vaikka välimatkaa ei pitkästi olekaan.

Ja juhannuksena tulivat ystävät. Osaa en ollut nähnyt kuukausiin. Viikonloppu oli käsittämättömän lämmin, kelluimme Päijänteessä ja vain nautimme toistemme seurasta. Kuukausien kaksin olon jälkeen ympärillä olikin niin monta lempi-ihmistä, miten häkellyttävä tunne! Kevään aikana kasaantunut ikävä purkautui sunnuntai-iltana, jäimme maalarimiehen kanssa kaksin mökille ja ympärillä oli aivan liian hiljaista.

 

Remontin laitoimme tauolle kesän alussa. Melkein on jo valmista kuulkaas, eteinen vielä maalataan ja yksityiskohtia viimeistellään mutta maalipyttyjen kasa on viety kierrätykseen tai varastoon, kirjat ovat hyllyssään ja vinyylilevyt päässeet laatikoista. On ollut yövieraitakin, meille näköjään mahtuu ihan mukavasti yöpymään ainakin seitsemän ihmistä. Olemme ihastuneet entistä enemmän kotimme ympärillä oleviin maisemiin, en voi välillä käsittää sitä miten hyvä tuuri kävikin tämän asunnon kanssa. On syntynyt myös uusia haaveita tai tavallaan ne ovat olleet jo kauan, nyt ne vain vahvistuvat entisestään.

Olen muutenkin huomannut tänä kesänä haaveilevani erityisen paljon. Aika vain juoksee liian nopeaan, tuntuu etten aina ehdi hypätä kyytiin. Keväästä asti jatkunut välitilassa leijuminen on tuntunut samaan aikaan juuri sopivalta just nyt ja toisaalta taas ahdistavalta. On vaikea pukea sanoiksi kaikkea tätä, mutta luulen ja toivon, että en ole kuitenkaan tuntemuksieni kanssa yksin.

 

Kesän kohokohtia ovat olleet ainakin: mökkeily, arkipäivien seikkailut, uusien riippumattospottien etsiminen, ensivisiitti Hankoon, päiväretki Viikinsaareen, koiran opettaminen uimaan ja onnistuminen siinä, kesälistan asioiden toteuttaminen ja ensimmäinen live-keikka. Kaikki tuntuvat olevan Lapissa tai muualla reissussa, meidän lomamatkailu oli pienimuotoisempaa mutta tilanteeseen juuri sopivaa. Välillä piti kuitenkin sulkea some, kun huomasin vertailevani liikaa elämääni muihin.

Meidän loman päämäärä kun ei ollut reissaaminen ja uudet paikat, vaan se että saisi viimein kunnolla levätä. Että oppisi olemaan aivan jouten vain, tekemättä mitään ja olemaan sinut sen kanssa. Harjoitukset jatkuvat vielä, mutta lähellä ollaan jo!

 

Kesällä parasta on ollut huolettomat ja spontaanit jutut. Iltaretki saareen, repussa riippumatot,kirja ja uimapuku, torilta eväät ja lautalla perille. Mökillä aamusauna, päikkärit riippumatossa ja yöpala kello kahdeltatoista. Toisella lomaviikolla olimme Fiskarsissa, matkalla Dagmarin lähteelle kun anoppi saikin idean viedä meidät Hankoon pizzalle. Haahuilimme puutalojen välisillä kaduilla ja upean karuilla rantakallioilla. Ihania kesäpäiviä, ihania muistoja.

 

Kesän alussa laadimme listalle toiveita asioista, joita toteuttaa kesän aikana. Monta on jo yliviivattu, monta on vielä jäljellä. Moni saattaa jäädä toteuttamatta, mutta aina on onneksi uusi kesä edessä ensi vuonna. Nyt vaan ollaan ja mennään sinne minne halutaan tai jäädään kotiin, jos siltä tuntuu. Kesän, lomien ja elämän suorittaminen saisi jo unohtua, siinä lempeä tavoite tulevaan.

Mutta hei, millainen kesä teillä on ollut?

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *