Kipeä mieli on kiperä mieli

 

Pitihän se arvata. Bipolaari ei pysty sitoutumaan säännölliseen blogitekstien kirjoittamiseen(kaan).

Tässä sitä kuitenkin ollaan. Enimmäkseen vaan ollaan. Mutta mitäs kuuluu? Mitä tuohon muuten vastaavat muut kaksisuuntaiset? Onko kenenkään muun mielestä vaikea vastata omaa mielialaa koskeviin kysymyksiin? Siis jotain muutakin, kuin että samanlailla menee, kuin aiemmillakin käynneillä. Alavirettä pääasiassa ja kaksi viikkoa sitten tooooosi vauhdikas vaihe.

Lääkekokeilut jatkuvat ylläolevasta johtuen, parempaan pitää pyrkiä. Aivot ovat kylläkin hieman rauhoittuneet verrattuna edelliseen lääkeyritelmään, mutta mites tuota tämä väsymys? Ja kun kuitenkin pukkaa vauhtiakin. Entäpä orastava ärtyneisyyden lisääntyminen? Hmm. Ensi viikolla kiireinen lääkäri taas kääntyy tuolissaan ja odottaa pettämätöntä analyysiani, miten minulla menee. Nyt jo stressaa.

Syksyn pimeys – no comment. Kyllä valtiolle tulisi luultavasti vähitellen halvemmaksi lähettää ainakin minut lokakuusta helmikuuhun auringon alle eteläisemmille leveysasteille, kuin kelakorvata taukoamatta lääkityksiäni. Voisi olla ihan pätevä diili.

Onpahan jotain odotettavaa kun joskus eläkeikä koittaa, jos koittaa. Siis se, että tulee rahnaa ja toisaalta, että on kuntoa lähteä talveksi maailmalle.

Onhan mulla kuitenkin sinänsä hyvä tilanne, että kulissit nököttää pystyssä ja töissä vaikutan ihan pätevältä tekijältä. Eli sinne eläkkeeseen jotakin moneyta kuitenkin ohjautuu palkkalaskelman mukaan. Päivästä toiseen suoraan töistä kotiin nukkumaan, onpa kivaa. Mutta toistaiseksi tällä mennään. Kärsivällisyyttä, niinhän se kiireinen valkotakki kehotti.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *