Perinteinen maanantai

Onko olemassa joku maanantai-kaava, joka ihmisten pitää ainakin ajoittain käydä läpi? Maanantaina asiat menevät niin paljon helpommin huonosti kuin minään muuna viikonpäivänä. Miksi? Pelkäävätkö ihmiset etukäteen maanantaita niin paljon, että kaiken täytyy mennä pieleen? Onko viikonlopun jättäminen taakse oikeasti niin kamalaa, että ympäristökin tuntuu reagoivan siihen?

En tiedä, mutta tänään oli sellainen maanantai, joita en kaipaisi elämääni. Väsytti, ärsytti, kaikki oli hukassa, en tuntunut osaavan töissä mitään, kaikkien kanssa oli vaikea sopia tapaamista ja otin tanssitunnille väärän bussin.

Tanssitunti – se pelasti. Vaikka myöhästyin bussista ja olin ilman vesipulloa, oli täydellistä heittää ajatukset 1,5 tunniksi pois. Sai keskittyä vain ja ainoastaan tanssimiseen.

Tanssitunnin jälkeen kaikki oli hivenen valoisampaa ja kävin tapaamassa paria ystävääni, joita näen aivan liian harvoin. Sekin piristi.

Tanssiminen ei toki yhteen kurssiin loppunut. Olen aloittanut pari viikkoa sitten West Coast Swing -kurssin. Se on aika erilaista tanssia verrattuna Lindy Hoppiin ja Boogie Woogieen, mutta ehkä minä vielä jonain päivänä opin, miten tanssissa askelletaan seksikkäästi.

West Coast Swing on siitä kiva tanssi, että sitä voi tanssia hyvin moneen sellaiseen biisiin, joita soitetaan yökerhoissa. Tänäänkin saimme tanssitunnilla nauttia mm. Frontside Olliesta. Oi iloa!

Oma tanssini on vielä aika kaukana tästä jumalaisesta sulokkuudesta: