Seitsemän faktaa minusta

1. Minähän suorastaan inhoan ketjukirjeitä tai ketjuhaasteita, mutta kun Meery palstallaan haastoi lukijat kertomaan itsestään seitsemän faktaa, päätin ne kertoa. Ehkä tästä oppii jotain  – tai ei sitten yhtikäs mitään. En haasta ketään. Eikun haastan sittenkin helinan, koska hän rakastaa ainakin ketjukyselyitä.

2. Minulle on todettu: ”Sun elämällä on viihdearvoa.” On myös todettu: ”Sä ansaitsisit vuoden ’emmä tajuu’ -palkinnon.” ”Sori, ei varmaan sais nauraa, mutta repesin.” Onhan se hyvä, että elämäni tuottaa iloa (myös) jollekin muulle. Huumorin avulla vaikeuksien läpi, jee?

3. Ajattelin olevani koiraihminen. Nyt kuitenkin asun kissan kanssa. Tällä hetkellä menetän hermoni kiiman kanssa taistelevaan kissaan, ja heitän sen kahden minuutin välein pois sylistäni tai huudan sille. Rakastan sitä kuitenkin. Kun asuu kissan kanssa, ei oikein enää osaa suhtautua koiriin. Ne ovat hämmentävän isoja – pienetkin koirat. Enää en siis tiedä, olenko kissa- vai koiraihminen. Todennäköisesti olen lehmä- ja pupuihminen.

4. Ensimmäinen ystäväni oli poika. Herra J muutti naapuriini ollessaan 4-vuotias. Minä olin 6-vuotias. Herra oli pitkään paras ystäväni, ja kiersimme jopa kaikki naapurit läpi ja kerroimme menneemme naimisiin. Minulla oli huntu ja mekko. Herra J:llä oli puku. Tämä taisi tapahtua jo ennen kouluikää. Siitä lähtien minulla on aina ollut ystäväpoikia. Herra J:n kaverit tulivat joskus minun luokseni, kun herra J ei ollut kotona. En osaa kuvitella, millaista olisi elää ilman ystäväpoikia.

5. En osaa laittaa ystäviäni minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen. Ihmisten laittaminen paremmuusjärjestykseen on typerää. En minä voi yksiselitteisesti luetella, ketkä ovat parhaita ystäviäni. Kaikki ovat tärkeitä ja ihan parhaita! Bestis minulla on ollut viimeksi yläasteella, ja siitä ajasta taisikin jäädä melkoiset traumat. Bestikset vaihtuivat ja jokaista uutta bestistä piti juhlistaa jollain tavalla. Ekaa kertaa eläessäni sinkkuelämää, olin tuskastunut sen takia, etten ole kenenkään elämän tärkein ihminen enää, koska minulla ei ole parasta ystävää. Olin silloin varma, että kukaan ei koskaan pyydä minua lapsensa kummiksi tai kaasoksi. Nykyään minulla on kaksi kummilasta, ja ensi kesänä olen toista kertaa kaasona.

6. Olen ollut sarjaseurustelija. Ollessani kahdeksannella luokalla lähetin pojalle sähköpostiviestin, jossa kysyin alkaako hän kanssani. Se suhde kesti yhden viikon ja neljä päivää. Sen jälkeen seurustelin poikia välillä vaihtaen siihen asti, että olin 23- tai 24-vuotias. Vasta Italia-vuosi pakotti minut itsenäistymään myös siten, etten hypännyt enää suhteesta toiseen. Nykyään osaan elää itsekseni.

7. Olin varma, että haen teatterikorkeakouluun lukion jälkeen. En hakenut. En ole vieläkään hakenut. Ehkä jonain päivänä täytyy mennä katsomaan, millainen tapahtuma se on…