Kirjoja!

Rakas yhtäväni muuttaa Saksaan (NYYYYYH!!!). Minulle jää muutosta käteeni kasa kirjoja. Yllättävän pieni kasa, kun ottaa huomioon, että mahdollista oli penkoa kirjoja kolmesta eri muovikassista. Pelastukseni oli se, että suurin osa kirjoista oli saksaksi, enkä ole ihan niin rohkea, että alkaisin palauttaa saksan kieltä mieleeni kirjallisuuden avulla.

En ole lukenut pitkään aikaan mitään. En halua lukea varttia kerrallaan ennen nukkumaanmenoa, vaan haluaisin perehtyä kirjaan paremmin. Lomat ja lomareissut ovat parasta aikaa lukemiselle. Lentokone on ehkä suosikkini lukupaikoista, koska siellä joutuu istumaan paikallaan pitkän aikaa, eikä siellä ole mitään muutakaan tekemistä kuin lukeminen. Lentokentät toimivat myös hyvinä lukupaikkoina.

Tällä viikolla pakotin itseni ottamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen käteeni ja aloittamaan sen lukemisen. Vihdoin. Valitettavasti olen lukenut sitä juuri sillä tavalla, että taistelen vartin hereillä ennen kuin nukahdan. Motivaationi lukemiselle on kuitenkin se, että perjantaina lähden Helsinkiin. Helsingin reissu on tarkoitettu rentoutumiselle ja rakkauden juhlimiselle. Se on siis mainio tilaisuus myös lukea. Tällä kertaa junassa ei ole seuranani tietokone vaan kirja.

Siitä toki voi olla montaa mieltä, onko Puhdistus juuri sopiva kirja matkalukemiseksi, kun on menossa ystävän häihin, mutta ainakin minä luen. Rakkauden ja ahdistuksen tasapaino on hyvä olla olemassa?

Yksi kirjallisuuteen liittyvä keskustelunaihe on viime aikoina ollut Taru Sormusten Herrasta. Minäkin kuulun niihin surkeisiin ihmisiin, jotka eivät ole päässeet kaalimaata pitemmälle. Hobittia rakastin, mutta siihen kaalipellossa tarpomiseen väsyin. Eräs ystäväni totesi: ”No hyppäät vaan niitten kaalipeltojen ohi, kun kyllähän sä oot ne leffat nähnyt.” Ei kai noin voi tehdä! Se olisi huijausta! Jännästi kukaan ei ole koskaan sanonut, että ne kaalipellot ovat Sormusten Herran parasta antia. Ehkä tämän kesän tavoitteeksi voisi asettaa sen, että saa tuon klassikkoteoksen vihdoin luettua.