En ole tekstiiliurheilija

Käyn lenkillä MicMacin housuissa, jotka on ihan oikeasti hankittu yläasteella. Kyllä vaan: yläasteella. Hyvin ovat palvelleet. Nyt alkaa toinen pulttu (eli lahje) vähän repeytyä ja suurin kauhistuksen kohteeni onkin se, että tehdäänkö MicMacin housuja enää? Tuo kangas on täydellistä kesälenkeille! Älkää siis hajotko vielä rakkaat teinihousuni!

Lenkkarini ovat myös todennäköisesti hankittu yläasteella. Niissä on varpaiden kohdalla jo pieni tuuletusaukko, mutta kyllähän ne nyt vielä hetken menevät. Eihän pohjakaan ole vielä lähtenyt irti. Tapanani on ostaa uudet kengät sitten, kun edelliset saa samalla reissulla heittää roskiin. Useampikin ystäväni on nähnyt, miten marssin kenkäkauppaan, valitsen kengät ja heitän jalassa olevat kenkäni roskiin.

Sen lisäksi ylläni oli tänään t-paita, jonka löysin ollessani viimeksi Teuvalla. Se on mintunvärinen Gsus Industriesin paita. Onko Gsus Industriesiakaan enää olemassa? Ainakin muistan joskus kuolanneeni kaupassa eräitä farkkuja, mutta en todellakaan malttanut laittaa niihin 80 euroa.

T-paidan päällä oli huppari, jonka olen löytänyt Osakuntien vaatteidenvaihtopäivästä. Se on mahtava huppari, jossa saa pujotettua peukalot hihasta läpi. Hieno löytö sekin.

En koe lenkkivaatetusta kovinkaan tärkeäksi, kun minulla on mahdollisuus juosta katselemaan merta. Merenrannalla ilta-auringossa varjon kallioon heittävä lenkkeilijä on kaunis asussa kuin asussa.