28 on kuulemma täydellinen luku
No sehän sopii täydelliselle naiselle!
Viime viikonloppu kului syntymäpäivää juhliessa – tai oikeastaan kolmea syntymäpäivää juhliessa.
Perjantai-iltana saavuin Tampereelle ja kävin hämärällä iltalenkillä kauniissa maisemissa. Kyllä se järvimaisemakin voi kaunis olla, vaikka se ei koskaan merta voitakaan. Lenkin jälkeen minulle tarjoiltiin alla olevaa entrecotea. Hemmottelu sai alkaa.
Entrecoten jälkeen vuorossa oli shampanjaa. Se oli ehkä parasta shampanjaa, jota olen koskaan juonut. Ei sillä, että olisin kovin usein shampanjaa juonut. Viime viikon aikana join kahdesti, eli enemmän kuin koskaan ennen elämäni aikana.
Shampanjan kanssa ei käyty syvällisiä keskusteluja, eikä siirrytty juhlimaan paikalliseen juottolaan. Sen sijaan rentouduimme television ääressä ja nautimme siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Se oli ainaisen paikasta toiseen juoksemisen vastapainoksi varsin miellyttävä tapa viettää perjantai-iltaa.
Lauantaipäivä olikin sitten se, jota olin odottanut parin kuukauden ajan. Saimme kahden tytön kanssa idean, että me pidämme syntymäpäiväjuhlat yhdessä monen vuoden jälkeen. Olemme kotoisin samalta pieneltä tieltä, ja meidän syntymäpäivämme ovat kolmen päivän välein.
Päivä alkoi siten, että menin ystäväni omistamaan kauneushoitolaan ottamaan elämäni ensimmäisen kasvohoidon. Kasvohoito oli kiva, mutta karvojen vahaaminen oli lähinnä kidutusta. Nainen kärsii kauneuden takia? Miksi? En aina ihan ymmärrä.
Kauneushoitojen jälkeen pääsimme osallistumaan kakkukesteihin – ihan niin kuin lapsena. Siinä me istuimme vaaleanpunaisen kattauksen ääressä ja pohdimme, miten pitkä aika on siitä, kun viimeksi istuimme samanlaisen kakun ääressä. Aikaa oli niin monta vuotta, ettemme edes muistaneet. Jo oli aikakin kokoontua jälleen yhteen. Vannoimme, ettei seuraavaan kertaan mene vuosia.
Neidoille tuli jano. Sangriamaljana sai toimia näppärä salaattilinko. Sangriaa joimme, koska kuvassa oleva neiti on menettänyt sydämensä Espanjalle. En valita. Hyvää se oli.
Nuorin meistä osaa poseerata! Hänellä on kädessään Prosecco-malja. Sitä joimme, koska minä olen menettänyt sydämeni Italialle. Maljat nostimme espanjaksi, italiaksi, suomeksi ja eteläpohjanmaaksi.
Appelsiinit näyttävät maistuvilta! Minun täytyy aina saada syödä juomistani kaikki hedelmät. Joskus aikoinaan eräs kreikkalainen poika oli ihan kauhuissaan, kun söin drinkistäni appelsiinin. Hän totesi: ”Mutta nehän on leikattu jo tänä aamuna!” No voi ei. Tietäisipä hän, millaisia appelsiinit ovat, kun päätyvät Suomeen asti.
Siinä olemme me: synttärisankarit Punapää, Brunette ja Blondi. Jokaiselle jotakin, mutta ei kuitenkaan kenellekään mitään. ;)
Ensimmäisessä baarissa Punapää sulatti sydämiä laulamalla. Jälkimmäisessä baarissa esitimme varmasti yhtä sydäntä sulattavan (tai särkevän) version Lauri Tähkän & Elonkerjuun Suudellaan-biisistä. Eturivissä taisi olla fanejakin – ihan varmasti oli.
Illan viimeisessä kuvassa kaksi sikaa juovat drinkkiä. Me emme sentään muuttuneet prinsessoista sioiksi keskiyön aikaan. :)
