Ajatuksia vuodesta 2012 ja 2013
Aina vuoden alussa pitäisi muka pysähtyä muistelemaan edellisen vuoden parhaita hetkiä ja lupaamaan jotain tulevalle vuodelle. Aloin jo koota viime vuoden huippuhetkiä ylös. Olen myös miettinyt lupauksia. Jotenkin se kuitenkin tuntuu liian raskaalta ja vaikealta. En oikein osaa jäsentää elämääni aikajanalla, vaikka täytänkin kalenteriani aktiivisesti.
Parasta vuodessa on aina ne asiat, joita ei ole osannut vuoden alussa odottaa. Vuonna 2012 opin juoksemaan ja kuntoni kohosi älyttömästi. Opin tanssimaan West Coast Swingiä, joten pystyin spontaanisti joulupäivänä tanssimaan WCS:ää villasukissa ja pyjamassa. Pääsin haastattelemaan Olavi Uusivirtaa, joka on ollut haaveeni ties miten monta vuotta. Näin upeita keikkoja ja palasin Italiaan muistojeni pariin. Mitään noista asioista en osannut odottaa, kun vuosi vaihtui.
Kuitenkin niissä on jotain tuttua. Tanssiminen, musiikki ja matkustaminen ovat ystävien lisäksi asioita, joista tiedän nauttivani. Vuosi oli siinä mielessä onnistunut.
Suurimmat pettymykset viime vuonna ovat liittyneet siihen, että en ole kokenut edenneeni elämässäni. Graduni ei edelleenkään ole valmis, enkä ole onnistunut etenemään työurallani. Vuoden aikana oli kolme työhaastattelua, joissa kaikissa pääsin loppumetreille asti, mutta en kuitenkaan tullut valituksi. Nykyisessä toimenkuvassani viihdyn, koska työkaverini ovat mahtavia, mutta ammatillisesti olen saavuttanut kaiken, mitä sillä alalla voin saavuttaa. Tiimimme valittiin Suomen parhaaksi viime vuonna. Siitä on vaikea enää nousta ylöspäin.
Uusia haasteita, uutta rohkeutta ja enemmän määrätietoisuutta minun täytyy löytää vuodelle 2013. Ensimmäinen askel on kirjoittaa se aivan liian pitkään kesken ollut gradu valmiiksi. Minun on valmistuttava. Minun on uskallettava lähteä kohti tuntematonta tavoittelemaan haaveitani. Vuosi 2013 tulee loppumaan toivottavasti täysin erilaisessa paikassa kuin tämä, missä nyt istun. Sen eteen on nähtävä vaivaa. Kuitenkaan ei pidä unohtaa sitä, että parhaat asiat elämässä tulevat yllättäen.
Jotain pitää luvata. Lupaan siis hymyillä enemmän ja ottaa määrätietoisempia askelia kohti seikkailuja.