Jee, mä pääsen taas ulos!

Onko se joulupukki? Ei. Se olen minä kauppareissulla!

Voi sitä onnea ja iloa, kun pääsi kotiovesta ulos ja sai hengittää pakkasilmaa keuhkoihinsa. Kauppamatkalla tanssahtelin ja lauloin. Niin, olinhan minä kotona sairastamassa pyjama päällä jopa noin kaksi päivää. Tämä kertoo ehkä jotain luonteestani.

Totesin aamiaisella kämppikselleni, että lähden torstaina Helsinkiin, jos koen olevani tarpeeksi terve. Hän sanoi: ”Sä olet kyllä aina menossa.” ”Niin olenkin. Enkä usko, että se koskaan muuttuu.” Minulla on vakaa usko siihen, että tulen aina käyttämään suurimman osan vapaa-ajastani poissa kotoa. Se kulkee veressä. Niin isänikin on aina tehnyt.

Kodin laittaminen, perheestä haaveileminen, arjen jakaminen, astioiden kerääminen, viihde-elektroniikkaan panostaminen, talon remontoiminen… Täysin vieraita asioita minulle. Keksin monta syytä, miksi voin maksaa viikonlopun tanssikurssista 50 euroa, mutta en yhtään syytä, miksi ostaisin 50 eurolla esimerkiksi sisustus..jotain.

Tämäkin on täysin isältä opittu asia. Harrastuksiin ja harrastusvälineisiin voi laittaa kasoittain rahaa. Vaatteita ja astioita voi käyttää niin pitkään, kunnes ne hajoavat. En minä tarvitse uutta t-paitaa, minä tarvitsen uuden tanssikurssin, konsertin, matkan tai teatteriesityksen.

Mietin pari päivää sitten ystäväni kanssa haaveitamme. Totesin, ettei haaveisiini ole varmaan koskaan liittynyt ketään toista ihmistä. Yksi haaveistani on ollut työpaikka, johon voisin käyttää aikaa enemmän kuin vaaditaan. Olin syksyllä työhaastatteluun liittyvissä psykologisissa testeissä. Siellä piti piirtää elämänviiva jo eletystä elämästä ja tulevasta elämästä. Valitsin tarkasteluskaalaksi kehittymiseni ihmisenä. Merkitsin siihen opiskeluni ja työni tärkeimmät kohdat. Tulevaisuuteen merkitsin mahdollisen työurani nousukohdat. Työ on minulle tärkeä asia hyvin monesta muusta syystä kuin raha.

Urahaaveiden lisäksi olen haaveillut siitä, että saan nähdä ja kokea maailmaa. Lukioikäisenä päätin, että joskus muutan Italiaan. Asuin Italiassa vuoden ollessani siellä vaihto-opiskelijana. Kasvoin ja muutuin ihmisenä ja toteutin muitakin haaveitani. Sittemmin olen haaveillut voivani joskus muuttaa Australiaan ja Edinburghiin. Välillä täytyy lähteä pois voidakseen tulla takaisin.

Ei minun tarvitse viihtyä kotonani pitkiä aikoja. Minun täytyy päästä ulos.