Terveisiä siirappimaailmasta!

Yhtäkkiä huoneessani on soittimia, joita en osaa soittaa. Levysoittimessani soivat levyt, joita en ole hankkinut. Aamupuuroni saan nauttia valmiiksi keitettynä, ja makuuhuoneeni lattialle voi järjestää spontaanit salsa-treenit.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat ajatukseni liidelleet vaaleanpunaisissa pumpulipilvissä. Keskittymiskykyni on ollut surkeaa heikompi, ja olen pohtinut miten järkevä ihminen voi ihastuessaan muuttua täysin hölmöksi ja hassuksi.

Kohtasin ihmisen, joka sykkii kanssani samalla taajuudella. Ihmisen, jonka kanssa huomasin sellaisten palasten loksahtavan kohdilleen, joita en tiennyt edes olevan olemassa. Tapasin ihmisen, jonka kanssa levoton sieluni voi olla täysin rauhassa.

Kyllä. Tämä on siirappista. Elämäni on tällä hetkellä niin siirappia, sokeria ja hattaraa, ettei sitä ehkä kukaan jaksaisi edes katsella – tai kuunnella. Lopetan siis tähän. Halusin vain todeta, että olen hyvin onnellinen juuri nyt.