Talven ihmemaa

Ulkona on ollut todella kaunista viime päivinä. Iltaiset kotimatkat ovat venyneet pitkiksi maisemia ihmetellessä.

Nimipäivän kunniaksi olin Paninissa. Erittäin maukkaan pitsan jälkeen Pinella ja koko kaupunki näyttivät aivan älyttömän satumaisilta. Lumihiutaleet leijailivat hitaasti ja kaikki oli idyllistä. Täydellisempää ympäristöä en olisi nimeni juhlimiselle voinut toivoa.

En tiedä, olisinko yksin kävellessäni tajunnut pysähtyä katselemaan, miten kaunista kaikki on. Jotenkin sitä yhä useammin sortuu siihen, että laittaa musiikin soimaan ja harppoo pitkin askelin mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. On täysin sokea sille, miten kaunista ympärillä oikein on.

Onneksi on ollut seuraa, joka on älynnyt pysähtyä. Olisi jäänyt monet tanssiaskeleet, hangessa kahlaamiset, valokuvat, pomppimiset ja kukkulalle kiipeämiset väliin. Arkielämäänkin pitäisi aina osata suhtautua siten, että se on hetkeen tarttumista. Ei ole kiire mihinkään. On aikaa avata silmät ympäristön kauneudelle.