Viimeistä (viikkoa) viedään!

Palautin torstaina graduni. Ojensin kaksi kappaletta tiedekunnan kansliassa istuneelle naiselle. Nainen sanoi: ”Kiitos” Minä naurahdin hermostuneesti: ”Mitä mä nyt teen?” Nainen nauroi ja totesi, että nyt täytyy odottaa.

Odotetaan sitten. Jotenkin sitä olisi kuvitellut, että gradun palauttaminen aiheuttaa sellaisen ilon ryöpsähdyksen, että tekee mieli juosta alasti pitkin Aurajoen rantaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vaatteet pysyivät päälläni ja kirosin säätä.

Vielä on asioita kesken. Vielä on yksi tentti tekemättä ja muuttolaatikot pakkaamatta. Viikon päästä tähän aikaan olen palauttanut yliopistourani viimeisen tenttipaperin ja olen keskellä muuttoa. Viikon päästä on tämän asunnon viimeiset kuoharit nautittu ja elämä siirretty uuteen asuntoon.

Hieman jännittää. Elämä ilman kämppiksiä ja kissaa. Elämä, jossa yliopistovuodet ovat vain muistoja valokuva-albumeissa.

”Aikuisuus, se se vasta onkin seikkailu!” totesi ystäväni neiti E.