Malja Minulle!

Sain tänään sähköpostin, jossa kerrottiin, että valmistumiseni on yhtä lomaketta vaille valmis. Gradu on arvosteltu, viimeinen tentti on mennyt läpi. Saan siis paperit jopa ennen valmistujaisjuhliani, kunhan vain saan palautettua lomakkeen tiedekunnan kansliaan ajoissa.

Ollakseni täysin rehellinen oli ensimmäinen ajatukseni: ”Olisipa kotona joku, joka odottaisi. Voisin saada onnitteluhalauksen ja nostaa onnittelumaljan.” Onneksi tajusin nopeasti, että voin minä yksinkin nostaa itselleni sen onnittelumaljan.

En tiedä, miten deekulta vaikutin kävellessäni määrätietoisesti kohti Alkoa. Olin siellä viittä vaille kahdeksan. Mielessäni oli, että haluan syödä tänään lohta. Lohen kanssa täytyy juoda valkoviiniä, enkä tiedä niistä mitään. Mielessäni pyöri: ”Riesling, Riesling..Kas, tuossa on Itävalta..” Täysin loogisesti päädyin siis etelä-afrikkalaiseen viiniin, jonka etiketti vangitsi minut. Live-a-Little Wildy Wicked White. Sen oli oltava minun viinini.

Lohta menin hakemaan Stockmannin Herkun kalatiskiltä. Nuori poika katsoi minua kysyvästi. ”Mä haluaisin vähän lohta. Ihan vaan sellaisen yhden hengen annoksen”, naurahdin. Poika leikkasi nätin palan, ja lähdin pyörimään (Ihan oikeasti. Pyörin siellä edestakaisin noin viisi kertaa, koska en löytänyt mitään.) kauppaa ympäri. Mietin siinä pyöriessäni, että kuulostinkohan jotenkin säälittävältä. Tässä minä nyt ostan lohta yhdelle hengelle. Ei minua kukaan kotona odota. Seuraava ajatukseni oli, että mahtoikohan kalatiskin poika kuvitella, että flrttailin. ”Yhden hengen annos vaan, vink vink.”

Kotona tein oliiviöljyllä, sitruunalla ja tinjamilla maustettuja lohkoperunoita. Nyt ne ovat uunissa lohipalan kanssa. Kohta minä nostan wildy wicked white -maljan ja toivotan itselleni onnea. Minä tein sen. Hyvä minä!