”Eihän sun tarvi ku vähän silmiä räpytellä, ja miehet säntää auttamaan!”
Olen vieläkin eilisestä kylpyamme-episodista huvittunut.
Siitä tuli mieleeni tuo otsikossa oleva sanonta, jota inhoan syvästi. Ihan oikeasti tytöt, saatteko te apua silmiä räpyttelemällä? Ei ole koskaan tapahtunut minun elämässäni. Sen sijaan olen saanut huutaa, itkeä ja purra hammasta, kun olen tarvinnut apua.
Olen asunut ilman miestä kahdeksan vuotta. Kokemukseni on se, että apua saa pyytää niin monta kertaa, että olisi siinä ajassa saanut asiat tehtyä jo itse. Saattaa toki olla, että en osaa räpytellä silmiä tarpeeksi kauniisti. Saattaa myös olla, että olen liian itsenäinen (eli itsepäinen?) pyytääkseni apua.
Jos pyörässäni on vika, ei tulisi mieleenkään pyytää ketään apuun. Vien sen mieluusti pyörähuoltoliikkeeseen, jossa kivat ihmiset korjaavat sen nopeasti ja ystävällisesti. Maksan mielelläni siitä, ettei minun tarvitse pyytää ketään auttamaan.
Eilenkin olisin voinut lannistua ja jättää kylpyammeen odottamaan isän vierailua. Hän, kun on joka tapauksessa tulossa luokseni pääsiäisen viettoon. En kuitenkaan usko, että isä olisi ilahtunut, jos ensimmäisenä häntä olisi vastassa tukkeutunut kylpyamme.
Siitä ehkä onkin kyse. Kuvittelen, että ihmiset eivät halua auttaa arkisissa ongelmissa. Eihän ne ole kenenkään mielestä kivoja? Saatan myös olla erittäin väärässä. Monen monta kertaa olen tehnyt jonkun asian kiukulla itse, ja miettinyt, että joku osaisi varmaan tehdä saman asian nopeammin. En vain halua pyytää apua.
Olen kuitenkin pieni ja hentoinen nainen, jolla ei ole käsissään juuri ollenkaan voimaa. Tästä syystä minun on esimerkiksi mahdotonta kantaa pyykkikonetta, vaikka kuinka kiukulla niin haluaisinkin tehdä. Olin vaipua epätoivoon, kun nykyinen pyykkikoneeni kotiinkuljettaja jätti pyykkikoneen eteiseen. Mietin, että en mitenkään saa sitä yksin nostettua kynnyksen yli, eikä kukaan varmaan halua tulla auttamaan minua. Päättelin tämän asian luultavasti siitä, että kukaan mies ei ollut viidessä minuutissa oveni takana kantamassa ritarillisesti konetta vessaani. Sain kuitenkin apua – samana iltana.
Pyykkikoneen asentamiseen pyysin myös apua. Siihen asennukseen tarvittiin yhteensä monta kauppareissua ja ainakin kolme ihmistä. Se oli hauskaa aikaa. Lopulta asennuksen sai viimeisteltyä…nainen.
Outoa kyllä, tämä avun pyytämättömyys liittyy oikeastaan vain arjen ongelmiin. Jos minulla on jonkun tietokoneohjelman tai muun tekniikan kanssa ongelmia, kysyn heti irkissä olevilta ihmisiltä apua. Ehkä en koe etäapua samaksi asiaksi, koska silloin kuitenkin periaatteessa teen itse, eikä kenenkään tarvitse vaivautua minun takiani minnekään.