Matkatarinoita Alankomaista, osa 4
Amsterdamista vielä vähän kuvina ja teksteinä.
Siellä oli pyöriä – paljon! On miellyttävää huomata, että on olemassa kaupunki, joka pitää hyvää huolta pyöräilijöistä. Ensimmäisenä päivänä en juuri edes nähnyt autoja. Kävelijöille ja pyöräilijöille oli keskustassa kulkureittejä, joissa autot ja raitiovaunut eivät kulkeneet. Olisi ollut mahdollista myös kulkea vesibussilla, mutta en kokeillut sitä ainakaan tällä kertaa. Pidin siitä, että Amsterdamissa oli paljon vettä. Ainut huono puoli oli se, että Venetsian nähneenä Amsterdam vaikutti paikoitellen huonommalta kopiolta.
Alla oleva pyörä on hassu keksintö. Koko perhe yhden pyörän selkään?
Kaupungin arkkitehtuuri oli hyvin kaunista. Kamerani täyttyi kuvista, jotka esittävät eri rakennuksia. Suunnitelmani muuttuivat moneen kertaan Amsterdam-päivieni aikana. Oli tarkoitus tehdä paljon kaikenlaista, mutta lopulta suurin osa ajastani meni siihen, että kävelin kaupungissa ympäriinsä. Se ei kuitenkaan harmita, sillä pidän kävelyä hyvänä tapana tutustua kaupunkiin. Paikoista tulee paljon helpommin käsitettäviä, kun on tutustunut niihin kävelyn merkeissä.
Yksi minulle tärkeä asia matkalla on lukeminen. Huomasin sen viime vuonna ollessani Iso-Britanniassa. En ollut ottanut mukaan matkakirjaa, ja se häiritsi minua. Lopulta ostin kotimatkaksi lentokentältä kirjan, jota luin innoissani koko lentomatkan ajan. Tällä kertaa olin varautunut.
Matkalukemisenani oli Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja. Kirja oli aika synkkä, mutta mielestäni on mukavaa lukea jotain, mikä liittyy miljööseen. Sain kirjan luettua ennen kuin kone nousi ilmaan kohti Helsinkiä.
Alla olevassa kuvassa on talo, jossa Anne Frank perheineen piileskeli. Taloon olisi pitänyt ostaa lippu etukäteen, jos olisi halunnut välttää sinne menevän pitkän jonon. Päätin jättää taloon tutustumatta, kun en ollut lippua etukäteen ostanut.
Viimeisenä iltana Amsterdamissa kävin kävelemässä Punaisten lyhtyjen alueella. Tuntui hämmentävältä katsella tyttöjä näyteikkunoissa. Feministi minussa ei pitänyt siitä. Amsterdamissa olisi ollut myös seksimuseo, joka olisi voinut olla ihan kiinnostava vierailukohde. Paljon jäi näkemättä ja kokematta. Haluaisinkin palata kaupunkiin joskus kaveriporukan kanssa. Luulen, että siitä saa silloin enemmän irti.
Lopuksi voisin todeta, että molemmat hostellini olivat hyviä.
Ensin asuin The White Tulip hostellissa. Se oli siisti, ja sieltä sai panttia vastaan varattua lukon huoneessa olevaan säilölokeroon. Hostellin alakerrassa oli irlantilainen baari, josta sai alennusta ruuasta ja juomista, jos oli hostellin asiakas. Söin siellä pari ateriaa, ja ruoka oli ihan hyvää. Yön hinta oli n. 20 euroa, mutta siihen ei kuulunut aamiaista.
Toinen hostelli oli Furty Nelly’s Inn, joka oli erittäin siisti. Siellä oli lukolliset säilytyslokerot ja huoneessa oma wc. Pidin paikasta erittäin paljon. Tämänkin hostellin alakerrassa oli irlantilainen baari, josta sai tietyistä ruuista ja juomista alennusta. En kokeillut heidän ruokaansa, joten en osaa sanoa siitä mitään. Henkilökunta oli paikassa hyvin ystävällistä. Yön hinta oli n. 25 euroa, ja siihen kuului aamiainen. En kuitenkaan tiedä, millainen aamiainen oli kyseessä, koska en ehtinyt sitä maistaa.
Molemmissa hostelleissa oli jonkin verran melua, koska äänet kadulta kantautuivat sisään. Siitä huolimatta sain hyvin nukuttua. Olin kai onnekas huonetovereiden suhteen, koska kukaan ei pitänyt kamalaa meteliä. Molemmat hostellit olivat omien hostellikokemusteni joukossa parhaimmasta päästä. Suosittelen.
