En ole puolikas!

Tämä päivitys kertoo pienestä traumasta, jonka sain viime vappuna. Kuva on toki otettu 1,5 vuotta sitten Halloweenina. Eihän kuvan ja tekstin kannata olla missään yhteydessä toisiinsa.

Vietin vappua ystävieni kanssa. Poikaystäväni oli mukana puolet vappuaatosta. Puolet ajasta vietimme erillämme.

Traumani syntyi illalla. Olimme erillämme ja valehtelematta varmaan 20 eri henkilöä kysyi minulta, missä poikaystäväni on. Ymmärrän, jos asiaa tiedustellaan yksi tai kaksi kertaa, mutta kun jokaisen ihmisen ensimmäinen kysymys tuntui olevan: ”Missä sun poikaystävä on?” Sitä kysyi myös ihmiset, jotka olivat nähneet poikaystäväni ainoastaan kerran. Kaiken lisäksi paikalla oli lähinnä minun ystäviäni.

Ahdistuin. Mitä oikein olen tehnyt, jotta minusta ja poikaystävästäni on yhtäkkiä tullut toisten silmissä yhtenäinen symbioosi? Emmehän edes asu samassa kaupungissa.

Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö välittäisi poikaystävästäni. Toki välitän. Hän on varmasti maailman suloisin ihminen ja paras mies, joka on eteeni koskaan kävellyt. Siitä huolimatta olen olemassa myös ilman häntä.

Kieltäydyn olemasta kenenkään puolikas. Toisesta puoliskosta puhuminen puistattaa. Jokainen ihminen on kokonaisuus omana itsenään.

Niin olen minäkin – jopa silloin, kun näen maailman mustavalkoisena: