Voi lakeudet, Provinssirock ja Herra Ylppö!

Minä lähden kotiseudulle viikonlopuksi!

Nykyään siellä ehtii käydä aivan liian harvoin. Tahdon nähdä lehemiä ja ottaa paljon valokuvia. Odottelen autoa, joka hakee minut. Odotellessani kuuntelen Herra Ylppöä.

Minä haluan hieman huvia

Seikkailuja, elokuvia

Sekopäänä hulluna heilua

Ja rakastaa sinua

 

Herra Ylpöstä tulee mieleen viime kesä ja Provinssirock – laeuksilla sekin. Voi kyllä minä rakastin. Rakastin kesää, festareita, kavereita, musiikkia ja ennen kaikkea Jared Letoa. Provinssirock on aina ollut ainutlaatuinen festari minulle. Siellä on tapahtunut kaikkea: hikoilua teltassa, epämääräisiä hetkiä metsässä, yllättäviä vesisateita, viime hetken kaatumisia kuralampeen, lämmintä festarijuomaa, rakkaita ystäviä ja upeita bändejä.

Asunnossani on yli 30 astetta lämmintä ja läppäri polttaa sylissäni. En silti voisi olla onnellisempi, kun muistelen Provinssivuosiani. Kuuntelemani Herra Ylpön levyn voi tiivistää kahteen sanaan: kesä ja festarit!

Festarilookini Provinssirockissa vuonna 2010:

Minun on ikävä noita pinkkejä hiuksia. Minun, jonka väri pinkki ei todellakaan ole. Kesä laittaa ihmisen sekaisin!

Nyt on ikävä myös Provinssirockiin. Tänä vuonna en sinne ole menossa. En malta odottaa, että kahden viikon päästä pääsen Tallinnaan ja heinäkuussa Ruisrockiin! Tervetuloa elämääni festarit. Ah.