Rakkaat jalankulkijat, en soita kelloa ärsyttääkseni teitä

Luin jokin aika sitten uutisen pyöräilijöiden kellon soittamisesta.(http://yle.fi/alueet/turku/2011/05/kilauta_kelloa_mutta_ala_kilahda_2588781.html)

Uutinen tuli jälleen kerran mieleeni, kun pyöräilin eilen Ruissalosta kotiin. Soitin kelloa aktiivisesti, koska en halunnut ajaa edessäolevien kävelijöiden päälle. Yleensä kävelijät osasivat väistää, mutta myös ärsyyntyivät.

Eräs toinen pyöräilijä sanoi minulle: ”Toi kellonsoitto vain hermostuttaa kävelijät.” Totesin: ”Mä soitan kelloa sen takia, että varoittaisin niitä, enkä ajaisi päälle.”

Eräs tyttö päätti hypätä keskelle tietä, kun näki tien toisella laidalla kaverinsa. Soitin kelloa ja tyttö väisti. Ellen olisi soittanut, en olisi välttämättä ehtinyt jarruttaa ajoissa. Perääni sain epätyytyväistä muminaa siitä, kuinka ärsyttäviä pyöräilijät ovat.

Mitä ihmettä sitä sitten pitäisi tehdä? Ajaa päälle?

En oikein ymmärrä, miten vaikeaa sitä on kulkea toisessa reunassa, ja päästää pyöräilijät kulkemaan toisessa reunassa. Tilanne oli  eilen toki äärimmäinen, koska tuhannet ihmiset pyrkivät Ruissalosta yhtäaikaa pois. Tällaisessa tilanteessa pitäisi olla erityisen tarkka siitä, että antaa toisille tilaa. Näin kulkeminen olisi turvallista kaikille.

Sama tapahtuu kuitenkin myös ihan normaalissa elämässä. Kerran ajoin rantaa pitkin ja soitin kelloa kävelijöille, jotka kävelivät koko tien leveydeltä. Perään kuulin muminaa, että ”seuraavalla kerralla en kyllä väistä.” Olisi pitänyt ajaa heidän lävitseen niin, että olisi osunut kahteen heistä? Olinpas inhottava kun soitin kellloa ja varoitin.

En ymmärrä. Itse en loukkaannu, jos minulle soitetaan kelloa. Silloin tiedän väistää. Liikenteen kuuluisi olla yhteispeliä, eikä yhteistä aggressiota.