Kohti muutosta

Elämä on parasta silloin, kun mukavat asiat tapahtuvat sattumalta.

Minulle soitettiin pari kuukautta sitten ja kysyttiin, haluanko muuttaa kimppakämppään. Suostuin.

Olen miettinyt välillä, olenko päästäni vialla. Haluanko todella muuttaa taas asumaan muiden ihmisten kanssa? Mitä kävi halulle olla omassa rauhassa? Mitä, jos päädymme vihaamaan toisiamme?

Tällä hetkellä olen ainakin hyvin innoissani.

En olisi koskaan kuvitellut haluavani rempata vuokra-asuntoa, mutta niin me vain aiomme tulevan asuntomme rempata. Yhdessä on hauskempaa suunnitella ja tehdä. Lopputuloksena haluamme asua maailman tyylikkäimmässä kommuunissa. Saa nähdä, miten nopeasti pääsemme tavoitteeseemme.

Auntomme on n. 3 km:n päässä Turun keskustasta. Olen saanut kuulla kyselyjä, miksi muutamme niin kauas. Onko tässä kaupungissa etäisyyksien suhteellisuus vähän pielessä? Työmatkani kestää n. 15 minuuttia, johon kuuluu rentoutuminen Förillä. En voi valittaa.

On myös ihan hyvä, että asuu jonkin matkan päässä keskustasta, niin tulee harrastaneeksi hyötyliikuntaa. Kesän aikana en ole kuin lihonut ja paisunut. Hyi.

Suuntaan siis kohti kauniimpaa asuntoa ja kauniimpaa kehoa!

Muutos on hyvästä.