Niin siinä sitten kävi, etten päässytkään huutamaan ja tanssimaan Placebon keikalle. Keikan peruuntumisesta tuli ilmoitus kaksi tuntia ennen konsertin alkua. Voin kertoa, että koko seuruetta harmitti. Ainut ratkaisuvaihtoehto oli hakea viiniä ja suunnata kohti Helsingin yötä. Helsingin yö oli pimeä. Olimme kuulemma olleet samassa baarissa kuin Placebon pojat. Emme huomanneet. Väliäkös sillä. En minä halua […]

Brian Molko on ehdottomasti yksi maailman ihanimmista miehistä. Placebo on ehdottomasti yksi maailman parhaista bändeistä. Placebo on bändi, jonka jokainen biisi on hyvä. On mahdotonta nimetä yhtä suosikkibiisiä tai suosikkilevyä. Voitte siis olla varmoja, että huomenna minä pyrin niin eteen kuin pääsen. Minä hypin, tanssin, laulan ja olen äärimmäisen onnellinen!

Olin tänään uimassa. Taustatietoina voin kertoa, että opin uimaan kolmannella luokalla, enkä ole koskaan lapsena käynyt uimakoulussa. En ole siis koskaan oppinut oikeasti uimaan. Olen vain lähinnä oppinut pärskimään johonkin suuntaan ja pysymään pinnalla. Uinti ei todellakaan ole koskaan ollut mielestäni erityisen mukavaa. Tänään ystäväni opettivat minulle uintitekniikkaa ja vesijuoksutekniikkaa. Reilun tunnin vedessä olemisen jälkeen […]

Löysin  julkaisemattoman luonnoksen viime toukokuulta:   Viikonloppuna pyöri mielessä suuria kysymyksiä: * Pitäisikö aikuistua?   Koko kesä on ollut yhtä itsetutkiskelun ja asioiden pohtimisen aikaa. Pitäisikö sitä sitten aikuistua? No en tiedä, mutta jotain kyllä pitäisi tehdä. Jos vaikka aloittaisi siitä gradusta.

No sehän sopii täydelliselle naiselle! Viime viikonloppu kului syntymäpäivää juhliessa – tai oikeastaan kolmea syntymäpäivää juhliessa. Perjantai-iltana saavuin Tampereelle ja kävin hämärällä iltalenkillä kauniissa maisemissa. Kyllä se järvimaisemakin voi kaunis olla, vaikka se ei koskaan merta voitakaan. Lenkin jälkeen minulle tarjoiltiin alla olevaa entrecotea. Hemmottelu sai alkaa. Entrecoten jälkeen vuorossa oli shampanjaa.  Se oli ehkä parasta […]

Olen näköjään ihminen, joka keräilee blogeja. Olisihan se varsin tylsää, jos kaikki kirjoitukseni olisivat samassa paikassa. Olisihan se aivan liian kätevääkin. Perustin siis ystävättäreni kanssa uuden blogin. Siinä blogissa minä maalailen sanoilla absrakteja maisemia, jotta tämä blogi voisi pysyä lähempänä konkretiaa. Palsta sai nimekseen Our Own Path, kiitos Jared Leto. Jos siis kuvailevat sanat ja […]

Syksy 2011 Syksy 2012 Kissa ainakin tykkää olla molemmissa kuvissa ihan yhtä vähän. Minä totuttelen näihin valkoisiin karvoihin. Ne tuovat valoa tähän uhkaavaan pimeyteen.

Pari viime viikkoa on ollut täynnä henkistä ja fyysistä kuormitusta. Vieläkään se ei ole täysin ohi, joten valitsin yökerhon sijaan kodin, teemukin ja unen. Turun Linnassa järjestettiin tällä viikolla juhlat. Ensimmäistä kertaa minulla oli kuvauslupa ja järjestelmäkamera festareilla. Tunsin oloni enemmän kiusaantuneeksi kuin innostuneeksi siitä. Vasta, kun nostin kameran ja aloin kuvata, kaikki sujui luonnostaan. […]

Lehemiä pitää käydä katsomassa aina. AI-NA. Hassuinta on se, että joka kerta opin lehmistä uusia asioita. Lapsena en ehkä osannut ajatella kuin, että vasikat ovat söpöjä ja lehmistä tulee maitoa. Tällä kertaa opin, että lehmistä ei suinkaan tule ympäri vuoden maitoa. Näiden laiduntavien lehmien lisäksi näimme ihan pikkupikku rääpäleitä, joita vasikoiksi kutsutaan. Ne olivat emolehemien […]

Liikuteltavien saunojen kokoontumisajot oli aivan mahtava tapahtuma! Toivottavasti pääsen jonain vuonna vielä uudelleen. Seuraavalla kerralla voisi vaikka pystyttää teltan paikan päälle, jotta saisi nauttia saunoista aamusta iltaan.