Matkatarinoita Alankomaista, osa 5

Matkatarinoita Alankomaista, osa 5

Tämä on viides ja viimeinen osa matkatarinoita. Tässä osassa on kuvia Maastrichtista ja Valkenburgista. Lähdin Alankomaihin, koska kaksi ystävääni olivat Maastrichtissa vaihdossa. Tästä syystä vietin suurimman osan ajasta juoruillen heidän kanssaan puistoissa. Pohdimme paljon vaaleja, ja pidimme omat vaalivalvojaiset. Englannin kieltä puhuin ilokseni aika paljon, sillä eräs tsekkipoika uskaltautui seuraamme ajoittain. Maastricht vaikutti oikein mukavalta […]

Mielipiteitä ja tunteita

Olen olemassa, vaikka en ole kirjoittanut tänne aikoihin.

Ainakin se tuntuu pitkältä ajalta. Kalenterini reunassa on ideoita aiheista, joista haluaisin kirjoittaa. Kamerassani on kuvia, joita en ole ehtinyt purkaa koneelle. Alankomaiden reissusta kertova juttusarjani viimeinen osa on kirjoittamatta. Olen siis laiminlyönyt palstani. Mitä sitten olen tehnyt? * Töitä paljon. * Nukkunut liian vähän. * Käynyt melkein tyhjällä Silja Europalla kääntymässä Ruotsissa. * Tavannut […]

Mielipiteitä ja tunteita

Bloggaaja on ärsyyntynyt!

On kaksi asiaa, joita olen elämässäni suurella sydämellä halunnut tehdä: näytellä ja kirjoittaa. Näyttelijän uran haaveilemisesta olen luopunut. En ole mikään monitaitava yli-ihminen, kuten Olavi Uusivirta, joka saa Teatterikorkeakoulun ovet aukeamaan pelkällä karismansa henkäyksellä. Olisihan ne Teatterikorkeakoulun pääsykokeet kokemus – pelottava sellainen. Kirjoittaminen ei ole oikeastaan sen parempi uravalinta. Media-alalle haluaa suuri määrä ihmisiä. Niin […]

Matkatarinoita Alankomaista, osa 4

Matkatarinoita Alankomaista, osa 4

Amsterdamista vielä vähän kuvina ja teksteinä. Siellä oli pyöriä – paljon! On miellyttävää huomata, että on olemassa kaupunki, joka pitää hyvää huolta pyöräilijöistä. Ensimmäisenä päivänä en juuri edes nähnyt autoja. Kävelijöille ja pyöräilijöille oli keskustassa kulkureittejä, joissa autot ja raitiovaunut eivät kulkeneet. Olisi ollut mahdollista myös kulkea vesibussilla, mutta en kokeillut sitä ainakaan tällä kertaa. […]

Mielipiteitä ja tunteita

”Eihän sun tarvi ku vähän silmiä räpytellä, ja miehet säntää auttamaan!”

Olen vieläkin eilisestä kylpyamme-episodista huvittunut. Siitä tuli mieleeni tuo otsikossa oleva sanonta, jota inhoan syvästi. Ihan oikeasti tytöt, saatteko te apua silmiä räpyttelemällä? Ei ole koskaan tapahtunut minun elämässäni. Sen sijaan olen saanut huutaa, itkeä ja purra hammasta, kun olen tarvinnut apua. Olen asunut ilman miestä kahdeksan vuotta. Kokemukseni on se, että  apua saa pyytää […]