”Ei viitsi puhua enää vampyyreistä”

No, mutta miksei? Voisin puhua vähän vampyyreista.

Kuvat on otettu vuosia ennen kuin Twilightista tuli kova juttu. Kuljin tuossa asussa hautausmaan läpi kekri-juhliin. Vastaan ei tainnut tulla ketään ihmistä, joten en pelästyttänyt ketään hengiltä – tai ne minua. Samana vuonna voitin Teuvan paikallisessa baarissa Halloween-asukilpailun kyseisellä asulla. Voin kertoa, että noiden hampaiden kanssa on suhteellisen vaikea juoda, vaikka olisi pilli apuna.

Rakastuin vampyyreihin, kun näin televisiosta Interview with the Vampiren. Sen jälkeen luin Anne Ricen kirjoja, ja rakkauteni Lestatiin kasvoi. Hän on paras ja ihanin mies ikinä! Lestat on syy, miksi en osaa suhtautua Tom Cruiseen muuten kuin positiivisesti. Olkoonkin sekopää, mutta hän on elämäni vampyyri.

Rakastan myös Queen of the Damned -leffaa, vaikka yleisen mielipiteen mukaan se on roskaa. Minä hyväksyn sen leffan Lestatin, vaikka tarinassa onkin oiottu mutkia.

Kaikkien vampyritarinoiden esihahmon, Draculan, luin vasta tänä vuonna. Sen lopetus oli melkoinen pettymys. Olisin toivonut jotain suurempaa. Ymmärrän kuitenkin teoksen paikan maailmankirjallisuuden klassikkona. Cirque Draculan näin kesällä, ja se oli aivan loistava.

True Blood on eräs lempiohjelmistani. Katselen sitä puhtaasti viihteen takia. En mieti sitä, millaisia viittauksia ja merkityksiä se haluaa luoda. Haluan vain nauttia ah niin pirullisen ihanista vampyreista.

Viimeiset kolme Twilightia olen ollut katsomassa ensi-iltoina yönäytöksessä. Fanitan sekä elokuvia että kirjoja. Saan jatkuvasti selittää jollekin, miksi Twilightit ovat mielestäni oikein hyviä, vaikka Edward on miesten mielestä hullu stalkkeri, joka saa tytöt toivomaan miehiltään liikoja. Näinköhän on?

Ensimmäisen vampyyriaiheisen tarinan kirjoitin lukiossa. Opettaja sanoi, että samanlaisia tarinoita on kirjoitettu tuhansia. Sain siitä kuitenkin ihan hyvän arvosanan. Sen jälkeen olen kirjoittanut niitä ainakin kaksi lisää. Ne kaksi voi lukea tästä.