Hei Helsinki!

Olen siirtynyt Wienistä Helsinkiin.

Helsinki on ollut minulle miltei aina hyvä, vaikka itse olen ollut Helsinkiä kohtaan välillä hyvinkin paha. Olen vihannut sitä ja toivonut, etten koskaan joutuisi asumaan siellä. En vieläkään pidä siitä, että kaikki rakkaat ihmiset asuvat hajallaan ympäri kaupunkia. Enkä pidä siitä, että jatkojen pituuden määrää julkisen liikenteen aikataulut, oma halu nukkua jatkopaikassa tai oma halu maksaa taksista järjetön yötaksa.

Mutta kuitenkin. Helsingissä on aina hauskaa. Tänne on ihana tulla keikoille ja tapaamaan ystäviä! Eilen olin ystävieni luona, jotka olivat saaneet uuden perheenjäsenen: Gustav Kanin. Ja voi kuinka söpö se kani olikaan! Olisin voinut pakata sen matkalaukkunu ja ottaa mukaani. Kanit ovat ehkä suosikkieläimiäni – heti lehmien jälkeen.

Tänään menen ystävän valmistujaisiin. Se on jännittävää monestakin syystä. Ensinnäkään en ole kokeillut, mahtuuko mekko enää ylleni. Toiseksi aion laittaa uudet korkokengät, joilla en tiedä vielä osaavani kävellä. Kolmanneksi en tunne juhlista ketään muita kuin tämän farmaseutiksi valmistuneen neitosen.

Minut noudetaan juhlapaikalle autolla, joka on täynnä tuntemattomia ihmisiä. Jatkopaikka on yllätys kaikille vieraille. Jännittävää.  Ehkä vähän pelottavaakin.

Mutta toisaalta. Viimeksi, kun uskaltauduin bileisiin, joista en tuntenut juuri ketään, siellä oli aivan mahtavaa. Parhaat asiat elämässä ovat sattumanvaraisia. Voinkin hokea tuota pääni sisällä, jos alkaa ahdistaa ja pakenen viinipullojen taakse vieraita ihmisiä. Hah.