Hyvää ystävänpäivää (joka päivä)!

.

”Mä aion laittaa tän kuvan mun blogiin, kun kirjoitan ystävänpäivästä!” ”Koska ystävyys on sitä, että antaa toisen kusta naamalle!” ”No en mä nyt ehkä ihan sitä tarkoittanut…”

Toisaalta. Onhan se vähän sitäkin. Ystävyys on sitä, että kestää toisen huonotkin hetket ja on niissä tukena.

Ystävänpäivä sen sijaan.. Voiko turhempaa päivää olla? En tarvitse mitään määrättyä päivää siihen, että voin olla ällösokerinen. Voin olla ällösokerinen ihan vuoden jokaisena päivänä, jos siltä tuntuu. Kenenkään on turha tulla sanomaan, että ”Tänään sinä rakastat enemmän!” ”Tänään sinä muistat ystäviäsi enemmän!”

Minä rakastan joka päivä. Minä muistan ystäviäni ihan joka päivä.

Voi ystävänpäivä sentään! Suurimman osan ajasta olin töissä ja valitin, kun maha oli kipeä. Liittyyhän siihenkin suuria tunteita. Illan päätteeksi taisin kyllä istua baarissa pitämässä kädestä kiinni ja tuijottamassa toista ihmistä silmiin. Emme kuulemma olleet ainoita.

Miksiköhän minä suhtaudun kaikkiin pakollisiin juhlapäiviin näin negatiivisesti? Ehkä en pidä siitä, että minun puolestani yritetään päättää, milloin juhlitaan mitäkin milläkin teemalla.

Kauniita sanojani ystävänpäivästä 2012 ja ystävänpäivästä 2011.