Juhannus 2012 – ei enää traumoja!
Kuva on otettu sunnuntaipäivällä. Teltan vieressä oli nurmikko, lämmin grilli ja vaihteleva sää. Bikinit olivat yllä turhaan, mutta kaikki muu oli varsin mukavaa.
”Meidän juhannus käyttää tosi hyvältä näiden mun Instagram-kuvien perusteella.” -T
”No kiva. Kaikki on tosi seepiaa.” -O
Italiassa asunut pohjalainen nainen lähtee grillauspaikalle Proseccon ja puukon kanssa. Hiukseni näyttivät kuulemma siltä kuin olisin rämpinyt paikalle kaameassa vesisateessa. Höps. Niitä oli valmisteltu koko yö pitämällä ranskalaisia lettejä päässä. Kyllä juhannuskiharat pitää olla.
Neiti J avasi kuoharipullot sellaisella varmalla otteella, etten ole koskaan ennen nähnyt. Vasta viimeisestä pullosta taisi kuohua muutama pisara yli. Viimeisen pullon nautimme teltan sisällä vesisateen ropistessa kattoon. Tunnelmallista. Eilen minulta kysyttiin, satoiko telttaretkellämme. ”No vähän välillä.” Asia korjattiin heti: ”Satoi koko illan ja yön.” No, se ei haitannut.
Söimme, söimme, söimme ja söimme. Söimme vielä eilen kotonakin eväitämme. Tonnikalan ja aamupalajuuston yhteensopivuudesta oli kiistaa. Samoin siitä, pitäisikö grilliribsien valmistajalle laittaa negatiivista palautetta siitä, että valmistusohje oli etiketin takana.
Inhorealistisesta kuvastani ei tullut niin kovin inhottava. Inhorealistista oli osallistua juhannustansseihin. Jos yökerhoissa sanotaan olevan lihatiskimeininki, niin se ei ole mitään verrattuna siihen, miten tanssijonoissa hakijat ryntäävät saaliin kimppuun. Siinä saa olla nopea, valpas ja aktiivinen, jos haluaa saada tanssiparin – näin ainakin naisten kohdalla.
Siitä huolimatta, että minä useimmiten jäin seinäruusuksi, oli hauskaa käydä tutustumassa lavatanssikulttuuriin. Harmillisen vähän nuoria tansseissa käy. Jäin pohtimaan, miten lavatanssikulttuurin käy, jos nuoret eivät siitä enää innostu samalla tavalla kuin heidän vanhempansa ovat innostuneet. Tanssiminen on kuitenkin kivaa – hyeena-meininki ei niinkään.
Kauniit maisemat tanssilavan vieressä oli. Ei kai koko yötä sentään satanut, kun vähän aurinkokin haluaa pilkistää pilvien takaa.
Matkalla aamukahville. Kahvio oli suljettuna, kun pääsimme perille. Tästä syystä nukuin rannalla ja odotin, että pelastavan eliksiirin myyntipaikka aukeaisi. Neiti J pelasti leppäkertun. Melkein oksettavan idyllistä oli reissumme.
Yöllä toivoin, että seuraava päivä olisi aurinkoinen. Olihan se. Varpaat taitavat silti yhä olla valkoiset.
Tiedoksi tämä. Tiedoksi myös se, että jäädytetyt pullot toimivat kylmälaukussa yhtä hyvin kuin kylmäkallet. Jäädytetyssä vedessä on myös se hyvä puoli, että sitä voi juoda, kun se on sulanut.
Sopivasti sointuvat yhteen pinkki pyyhe ja musta pyörä. Parastahan koko juhannuksessa oli se, että pääsin tuon pyörän kyydissä kotiin. Nyt en enää mitenkään voi olla juhannuksesta traumatisoitunut. Kotona odotti sauna ja hyvin monta jaksoa Supernaturalia.
Se oli varsin traumaton juhannus se 2012. Kiitos!