Kirjoittaminen on rakkaus

Viimeisen viikon aikana olen pitkästä aikaa kirjoittanut jotain muutakin kuin tätä blogia. Se muistutti minua siitä, miten paljon kirjoittamisesta pidän. Kirjoittaminen oli alkujaan se syy, miksi hain lukemaan suomen kieltä. Se oli oikeastaan ainoa syy.

Haastatteluiden tekeminen on hauskaa, mutta paras tunne tulee siitä, kun näkee oman tekstinsä valmiina. On saanut koota palasista kokonaisuuden ja kertoa tarinan.

Tämä on ehkä syy, miksi en juuri koskaan jaksa katsella videohaastatteluja. Niissä on toimittajan tekemä työ jäänyt ikään kuin kesken. Olen itsekin tehnyt monta videohaastattelua, mutta aina niiden jälkeen jää sellainen olo, että ”ai tämä oli nyt tässä”. Onhan se tavallaan paljon helpompaa, kun ei tarvitse enää tehdä mitään, kun haastattelu on ohi. Arvostan kuitenkin enemmän toimittajan tekemää työtä kirjoittajana kuin videohaastattelijana.

Tiedän pitäväni kirjoittamisesta liikaakin. Rakastun omaan tekstiini ja ärsyynnyn, jos joku haluaa muokata sitä. Pitäisi osata suhtautua neuvoihin rakentavammin.

Seuraavaksi minun pitäisi avata gradu-niminen tiedosto, jossa on kirjoittamista teoriassa jäljellä vain 30 sivua. Jotenkin sen 30 sivun kirjoittaminen ei vain tunnu ollenkaan niin mukavalta kuin mikä tahansa muu kirjoittaminen. Siksi minulla lienee tämä blogi auki, eikä se tiedosto.