Kirjoitustaitoni on yhtä jumissa kuin reisilihakseni

Voin kertoa, että reisilihakset tulevat kipeäksi, jos kahtena peräkkäisenä iltana taivutetaan tanssin ohessa miltei lattiaan asti siten, että on koko painollaan oman jalan varassa. Taivutukset eivät toki kauan kestäneet, vaan siitä hypättiin melko nopeasti taas ylös.

Olin maanantaista asti suunnitellut tekeväni keskiviikkona pitkän lenkin. No. Lähdin juoksemaan ja ehkä 5 minuutin jälkeen tuntui kuin jalat eivät jaksaisi enää viedä minua minnekään. Ensimmäinen kerta, kun jaksaminen tuntui kaatuvan jalkojen väsymiseen. Olin kai lähtenyt liian nopeasti, ja lihakseni olivat liian jumissa. Juoksin 35 minuuttia, ja se oli melko kamalaa. Korviin sattui syysviima ja jalkoihin sattui ja missään ei ollut juoksemisen tuttua euforiaa.

Tuntuu kuin ajatukseni eivät pystyisi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan juuri nyt. Singahtelen ja koitan venyttää aivojani, jotta saisin jotain järkevää aikaan. Teen muka paljon, mutta silti tuntuu, etten tee yhtään mitään. Heräsin tänään 10 minuuttia aiemmin kuin yleensä, mutta siltikin minulle tulee kiire töihin.

Tällä hetkellä tärkein projektini taitaakin olla se, että kuuntelen Musea. Joulukuussa odottaa ihana Tallinna ja konserttimatka. Musiikki ja matkustus ovat happea, jota hengitän.