Matkalla hulluksi kissanaiseksi?
Kuvassa oleva kissa ei liity tarinaan, jonka aion seuraavaksi kertoa.
Minulla on viime aikoina ollut eläinkuume. Ainoa lemmikkieläin, joka minulla on ollut oli Jesse-kani. Jesse asui luonamme, kun olin ala-asteella. Isäni on hyvin allerginen kaikille karvaisille otuksille, joten sisälemmikin hankkiminen ei olisi tullut kyseeseen.
Ensi kuussa muutan kommuuniin, jossa on kissa. Olen käynyt tapaamassa kissaa silloin tällöin, koska se on hirmu söpö ja toivon, että meistä tulee ystävät.
Viime yönä ystävättäreni pyysi, että jäisin yöksi, jotta voisin aamulla pitää kissalle seuraa. Suostuin, koska minulla on tänään vapaapäivä. Ystävätär lupasi myös, että saan syödä hänen jääkaapistaan ruokaa. Hyvä diili, koska oma jääkaappini on tyhjä.
Aamulla ystävätär lähti töihin. Kissa protestoi minun olemassaoloani potkimalla ja näykkimällä. Käänsin hänelle selkäni, koska halusin nukkua, enkä taistella.
Parin tunnin kuluttua kissa tuli herättämään minut kiehnaamalla vieressäni. Ihmettelin mielen muutosta. Käännyin katsomaan toiselle laidalle sänkyä ja huomasin, että kissa oli tehnyt sängylle ison kasan ruskeita möykkyjä. Siihen jäivät minun aamu-uneni.
Toruin kissaa ja siivosin hänen jälkensä. Omistaja kehotti puhelimen kautta vielä siivoamaan pelletitkin, jos kissa sitten osaisi jälleen käyttää omaa astiaansa.
Tapahtuman jälkeen kissasta tuli oikea sylivauva. Kissa tunki syliini koko ajan ja kehräsi, kun silitin häntä. Koskaan aiemmin tämä kissa ei ole viihtynyt sylissäni kovin pitkiä aikoja. Opin, että tie kissan sydämeen käy paska-astian kautta.
Siinä sitten join aamukahvia ja silittelin kissaa sylissäni. Mietin, että kohta minusta tulee hullu kissanainen. Onneksi ainakin Tim Burtonin luoma kissanainen on äärimmäisen cool hahmo!
Huomenna menen pitämään seuraa kahdelle muulle kissalle. Innolla odotan, mitä he keksivät minun kiusakseni. Minä ainakin tiedän, mitä itse aion tehdä: silittää kissoja ja laulaa: ”Nobody knows the trouble I’ve seen…”
http://www.youtube.com/watch?v=5IK30-SNApg