Matkatarinoita Alankomaista, osa 1
Ostin Amsterdamista matkapäiväkirjan. Se on aivan mainio. Voin kirjoittaa heti ylös mielessä olevat ajatukset, ideat ja hassut lausahdukset! Sen pohjalta on helppo sitten myöhemmin kirjoittaa esimerkiksi blogipäivitys. Kirjan välissä on muutamia kirjekuoria, joihin voi laittaa esimerkiksi matkalla kertyneitä lippuja muistoksi. Se on hyvä, koska aina ennen olen heittänyt kaikki liput roskiin. Nyt ne ovat tallessa.
Matkoilta on mukava lähettää kortteja ihmisille. Yleensä se vaan tuppaa unohtumaan, kun on niin paljon muuta tekemistä. Tällä kertaa ostin kuitenkin kortit ajoissa ja kirjoitinkin niistä pari heti ensimmäisenä päivänä. Sen jälkeen päivät kuluivat. Viimeisenä iltana havahduin, etten ole kirjoittanut kortteja, enkä ostanut kaikkiin postimerkkejä. Sain nämä asiat kuitenkin tehtyä ennen nukkumaanmenoa.
Tyytyväisenä itseeni menin etsimään postilaatikkoa. Menin Dam-aukiolle. Ei postilaatikkoa. Kuljin Damrakia pitkin. Ei postilaatikkoa. Menin Amsterdamin keskusrautatieasemalle. Ei postilaatikkoa missään! Mihin hollantilaiset ovat oikein piilottaneet postilaatikkonsa? Niinpä jouduin ottamaan kortit mukaani lentokoneeseen.
Kolmessa kortissa on kuva Van Goghin taideteoksesta. Taidemuseoon meneminen oli minun matkani tärkein päämäärä. Ihastelin Van Goghin taideteoksia miltei suu auki. Ne olivat todella, todella upeita. Kaikkien muiden taiteilijoiden työt kalpenivat niiden rinnalla.
Yhdessä kortissa on tuulimylly. Lentokoneen laskeutuessa maisema oli täynnä tuulimyllyjä. Ne tekivät minuun suuren vaikutuksen. Myllyjen rivistö oli veikeää katsottavaa. Tuulimyllyt ovat luontoa hyödyntävä tapa tuottaa energiaa, joka ei kuitenkaan kuluta luontoa liikaa. Toivoisin niitä lisää myös Suomeen. Ei valkoiset myllyt pilaa maisemaa, ja aina voi värittää ne myös jollain toisella värillä.
Viides kortti esittää vedenpintaheijastuksen Amsterdamista. Siitä tulee väkisin mieleen kannabis-turismi. Luin ennen lähtöäni YLE:n jutun Alankomaiden kannabis-turismista (http://m.yle.fi/w/uutiset/ulkomaat/ns-yduu-3-2505361). Siitä sai sellaisen kuvan, että ihmiset matkustavat sinne vain kannabiksen takia. Olin hieman säikähtänyt. En kuitenkaan voi sanoa huomanneeni, että asia olisi tällä tavalla. Toki kaduilla leijui coffee shopeista tuleva kannabiksen tuoksu, mutta en nähnyt missään sekavia tai aggressiivisia ihmisiä. Amsterdam vaikutti kaikin puolin turvalliselta ja lämpimältä kaupungilta. Samoin Maastricht, jota käsittelen myöhemmin…