Matkatarinoita Alankomaista, osa 2
Saanko esitellä, tässä on keskikokoinen matkalaukkuni! Ihminen tarvitsee yllättävän monta laukkua, jotta jokaiselle matkalle olisi omansa. Mietin aika pitkään tätä laukkua ostaessani, onko keltainen järkevä ratkaisu. Nykyään voin sanoa, että kyllä on! Tunnistan oman laukkuni laukkuhihnalta välittömästi pitkän matkan päästä ja voin rynnätä sen luokse! Onhan se toki vähän reissussa rähjääntyneen näköinen, eikä enää kirkkaan keltainen, mutta ehkä matkalaukun kuuluu näyttää maailmaa nähneeltä.
Tuon matkalaukun lisäksi minulla oli mukana reppu ja käsilaukku. Käsilaukku osoittautui turhaksi, koska kannoin reppua mukanani kaikkialle. Siihen oli syynä se, että halusin kantaa mukanani kameraa, ja käsilaukku oli hieman liian ahdas sille. Ainoastaan viimeisenä iltana lähdin kiertämään Amsterdamia pelkän käsilaukun kanssa. Siitä syystä minulla ei ole kauniita iltakuvia Amsterdamista laisinkaan. Ajattelin kuitenkin lepuuttaa kantolihaksiani viikon kantamisen jälkeen.
Kuten kuvakin osoittaa, aion kirjoittaa matkustamisesta – tarkemmin sanoen siirtymisestä paikasta toiseen. Lensin Amsterdamiin ja takaisin Blue1:lla. Blue1 on mielestäni miellyttävä lentoyhtiö. Palvelu on hyvää, ruumaan saa laittaa 23kg tavaraa, ja he olivat erittäin ripeitä. Lennot olivat molempiin suuntiin etuajassa, eikä matkalaukkuja joutunut kauan odottamaan. Täytyy tosin sanoa, että kerran Blue1:n lennolla olen kadottanut matkalaukkuni. Se tapahtui mukavasti joulun alla, ja kaikki joululahjat olivat matkalaukussa. Matkalaukku palautui vasta Tapaninpäivänä. En tosin tiedä, kenen syytä kadonneet matkalaukut ovat. Ehkä siitä ei voi lentoyhtiötä syyttää. Miellyttävää Blue1:n lennoilla on myös se, että siellä on tarjolla ilmaisia sanomalehtiä, kahvia ja teetä.
Lentokentältä Amsterdamin keskustaan siirryin junalla. Junamatka maksoi n. 4 euroa, ja matka kesti n. 20 minuuttia. Junaan sai ostettua lipun automaateista, joihin kävi kolikot. Automaatti oli hämmentävä, koska siinä kysyttiin monen monta eri kysymystä. Kysymykset olivat kuitenkin esitetty niin havainnollisesti, että niistä selvisi. Outoa junamatkalla oli se, että kuulutukset olivat ainoastaan hollanniksi. Olin miltei hypätä väärällä pysäkillä ulos.
Lisää junamatkustusta koin, kun matkustin Amsterdamista Maastrichtiin. Amsterdamin keskusrautatieasemalla oli automaatteja, joissa voi maksaa luottokortilla. Samoja automaatteja ei ollut Maastrichtissa, joten siellä lippu täytyi ostaa tiskiltä. Matka yhteen suuntaan maksoi noin 23 euroa. Matka-aika oli n. 2,5 tuntia.
Ihmettelin junaan päästyäni, miksi määränpääksi on merkitty ”Maastricht, Heerlen”. Ystäväni kertoi tekstiviestin välityksellä, että juna jakautuu jossain vaiheessa kahtia, joten minun pitäisi varmistaa, että olen oikeassa vaunussa. Vaunussa ei lukenut missään, mihin se oli menossa, ja kuulutukset olivat edelleen hollanniksi. Kysyin neuvoa edessä olevalta mieheltä, joka kertoi, että olen oikeassa paikassa. En kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut, sillä hän ei tuntunut ymmärtän, että juna saattaa jossain vaiheessa jakautua kahteen osaan. Hyppäsin eräällä asemalla junasta ulos ja katsoin lukisiko vaunuissa jotain. En tullut yhtään viisaammaksi. Lopulta kysyin yhdeltä tytöltä, olenko oikeassa vaunussa, ja hän totesi minun olevan. Olisi ehkä pitänyt uskoa sitä ensimmäistä miestä, eikä panikoida.
Muuten junamatkustus oli miellyttävää, ja junat samantyyppisiä kuin Suomessa. Ainut ero oli siinä, että junalipuissa ei ollut paikkanumeroa. Ostin lipun aina samalle päivälle, kun olin matkustamassa. Lippua pystyi käyttämään missä tahansa junassa sen päivän aikana. Junia kulki Amsterdamin ja Maastrichtin välillä n. puolen tunnin välein, joten voin kutsua junaliikennettä sujuvaksi.
Muita kulkuvälineitä en matkallani käyttänyt, sillä mielestäni paras tapa tutustua uusiin kaupunkeihin on kävellä siellä.