Minä en ole järjestelmällinen

Jostain syystä olen pystynyt elämään kaikki nämä vuodet kuvitellen, että olen järjestelmällinen ihminen. Tänään sitten kävelin vuosijuhlatoimikunnan kokouksesta kotiin, ja siinä matkalla se asia kirkastui kuin suurin totuus: Minä en ole järjestelmällinen.

Epäjärjestelmällisyyttäni edesauttaa huomattavasti se, että rakkaassa tietokoneessani on mainio tiimalasi, joka löytää tiedoston kuin tiedoston hetkessä. Ei minulla ole mitään käsitystä siitä, mihin kansioon olen mitäkin tallettanut. En suoraan sanottuna edes tiedä, missä kansiossa gradu-tiedostoni on.

Samanlainen pelastava esine on gmailin ominaisuus, joka osaa etsiä sähköposteja. Joku ilmeisesti joskus poistaa jotain vanhoja viestejä – tai vielä hullumpaa – arkistoi viestejään jonnekin. Minä en. On minulla pari suodatinta, mutta se ei vielä hirveästi auta.

Huoneeni lattialla on usein epämääräinen kaaos kasoja, ja tavarani vaikuttavat muutenkin olevan epäjärjestyksessä. Pystyn kuitenkin löytämään varsin helposti kaikki asiat, joita etsin. Tiedän, missä esineeni kaaoksen keskellä sijaitsevat – tai ainakin minulla on vahva aavistus siitä.

Ainut asia, jonka pystyn pitämään joten kuten järjestyksessä, on kalenterini. Toisaalta sekin on monelta sivulta täynnä epämääräistä sotkua, josta varmaan kukaan muu ei saa mitään selvää. Joka tapauksessa elämäni järjestäminen ilman kalenteria olisi täysi mahdottomuus!

Päässäni pyörii kymmeniä asioita, joita haluaisin tai joita pitäisi tehdä. Jotkut niistä poimin ja teen. Jotkut niistä taas unohdan, kunnes joku muistuttaa minua.

Kaikesta tästä elämässäni vallitsevasta kaaoksesta huolimatta en ole koskaan mennyt deadlinen ohi.

Minä osaan hallita kaaosta.