Mitä sanoa eronneelle ystävälle?
Otetaan tästä aiheesta nyt kerralla kaikki irti. Lupaan, että nämä itsesäälipäivitykset eivät valtaa koko palstaa tästä ikuisuuteen.
Jokainen tietää, että eronneelle ystävälle ei voi sanoa mitään, mikä lohduttaisi. Sen takia kaikki samat kliseet pyörivät päässä erosta toiseen.
1. Aika parantaa haavat
Se on totta, mutta se ei auta tällä hetkellä. Niin kuin eräs ystäväni totesi aikoinaan: ”Voisiko joku kertoa, koska se aika tulee, ettei tämä satu enää niin paljon?”
Voisiko joku esimerkiksi nyt kertoa minulle, koska uskallan avata Tallinnassa otetut valokuvat? Koska se ei enää satu? Koska uskallan kirjoittaa reissusta ilman, että se viiltää? Kun vain voisi hypätä aikakoneeseen, joka veisi siihen hetkeen, kun suru on vaihtunut iloisiksi muistoiksi.
2. Se ei ansainnut sua / Sä ansaitset parempaa
No jaa. Niin paljon kuin haluaisinkin karman lakiin uskoa, en usko. Ei ihmisiä jaeta jostain ylempää sillä perusteella, miten paljon ne ovat toisensa ansainneet. Ihmisiä vain sattuu kohdalle. Toki olen sitä mieltä, että huonoa kohtelua ei kenenkään pitäisi kestää. Jokaisessa erossa ei vain ole kyse siitä, että toinen olisi huono ja toinen hyvä.
3. Maailma on miehiä/naisia täynnä
Totta on se. Sillä hetkellä, kun eroaa, ei vain ihan hirveästi huvita tutustua niistä ainoaankaan. Tutustuminen on raskasta ja vaikeaa. Taasko pitää jollekin selittää, mistä mä pidän? Ja ennen kaikkea: taasko pitää jollekin selittää, miksi mä pidän Antti Tuiskusta?
4. Se ei ollut sulle se oikea.
Olen pahoillani, mutta ei ole olemassa ketään oikeaa. On vain hyviä ja huonoja vaihtoehtoja. Olisi kamalaa, jos olisi olemassa joku oikea. Mitä, jos sitä ei koskaan tapaisi? Entä jos minun oikeani asuu jossain Australiassa? Täytyykö nyt alkaa matkustaa joka maailman kolkkaan? Entä, jos oikea asuukin naapurissa, mutta emme koskaan vie yhtäaikaa roskia?
5. Ei muuta kuin laastarimiesten/laastarinaisten hankintaan!
Itsetunnonkohotukseen tarkoitetut laastarimiehet. Voi kyllä, olen kokenut aiemmissa eroissani. Niistäkään harvemmin jää käteen mitään positiivista. Pahemmassa tapauksessa ne vain vievät yhä suurempaan epätoivoiseen tunnekuohuun.
Lopulta se ainoa klisee, joka on tärkeä:
6. Miehiä tulee, ja miehiä menee mutta ystävät ovat niitä, jotka pysyvät.
Sen takia sillä ei lopulta olekaan mitään väliä, mitä sanot eronneelle ystävälle – vai sanotko mitään. Tärkeintä on se, että olet olemassa.
Nyt minä kaadan itselleni lasillisen punaviiniä ja katson True Bloodia – se on nautinto, jota minulta ei voi pois viedä.