Öinen Venetsia

Siinä se jälleen oli silmieni edessä: maailman kaunein ja ainutlaatuisin kaupunki.

Neiti A ei ollut aiemmin vieraillut Venetsiassa. Hän oli vaikuttunut ja totesi kaupungin olevan kauniimpi kuin Rooma. Olin iloinen. En kertakaikkiaan voi ymmärtää ihmisiä, jotka toteavat Venetsian olleen pettymys. Mitä ihmettä he sitten ovat odottaneet? Miten mikään paikka voisi olla millään tavalla omalaatuisempi ja upeampi kuin Venetsia? Tietenkin, jos olettaa, että siellä voi autolla kurvailla paikasta toiseen. Se ei Venetsiassa onnistu. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka väittävät, että Venetsiassa haisee. Ei haise.

Accademian silta ja minä. Proseccoa muovimukeista. 2 euroa kappale. Maailman kallein kaupunki. Joopajoo. Ei sitä kahvia tarvitse San Marcolla juoda.

Meidän piti kuunnella San Marcon torilla Frontside Ollie, mutta unohdimme, kun klassinen musiikki pauhasi livenä kahdesta eri suunnasta. Sellainen se on San Marco on.

Muutama ihminen oli illallakin paikalla. Harmttavan moni turisti tekee Venetsiaan vain päiväretken. Se on suuri virhe. Öisessä Venetsiassa on aivan erilainen tunnelma.

Huokausten silta.

Osa sydämestäni on Venetsiassa aina.