Olen mä vähän urheillutkin…

Nyt on sitten sekin koettu. Juokseminen talvella. Se ei edes juuri eroa kesällä juoksemisesta. Vähän saattaa olla liukkaampaa, mutta tulee siinä sitten samalla treenattua tasapainolihaksia. Juoksin kotoa Uittamon rantaan, koska halusin nähdä meren talvella. Huomasin, että jää oli täynnä elämää ja vilinää, kuten huomaat kuvasta! Köh.

Piti sitten itsekin päästä kokeilemaan, miltä tuntuu juosta meren jäällä. Juoksin Hirvensalon puolelle ja fiilistelin välimatkassa maisemia. Yllättävän raskaalta tuntui reilun 40 minuutin lenkki pitkän juoksemattomuuden ja lumen tuoman maastovaikutuksen vuoksi. Oli se silti kivaa. Sunnuntai, aurinko ja juoksulenkit ovat kyllä aivan mahtavia. Kevät on tulossa: tervetuloa!

Kävimme myös koko kommuuniperheen voimin keilaamassa viime viikolla. Joskus joku on nauranut, että keilaaminen ei ole mitään urheilua – varsinkin, jos siinä ohessa juo kaljaa. Voin kertoa, että me emme kaljaa juoneet. Ei sellaiseen ollut aikaa sen tiukan pisteiden tuijotuksen ja kisaamisen kustannuksella. Pisteet olivat yllättävänkin tasaiset ja kaikki saivat täyskaadon ainakin kerran. Ei tullut siis kenellekään paha mieli. Niin ja siitä urheilullisuudesta vielä: kaksi päivää oli käsi ja kankut kipeinä keilauspäivän jälkeen. Kyllä se on urheilua!

Tänään kai pitäisi mennä selättämään iki-inhokkiurheiluani uimista. Aloitan ostamalla uimapuvun.