Ostia Stella Polaris: Päivä rannalla

Koska Suomessa oli sateista ja harmaata ja Roomassa aurinkoista, päätimme lähteä rannalle. Rannalle täytyi mennä metrolla ja paikallisjunalla. Molempien ovien vieressä oli ylläoleva kuva, joka havainnollisti, mitä tapahtuu, jos ovien väliin jää. Kuva oli sikäli paikallaan, koska ovet todellakin menivät kiinni, eivätkä auenneet uudelleen, vaikka välissä olisi mitä. Tästä syystä minä jäin ensimmäisen metron ulkopuolelle. En ehtinyt sisään ennen kuin ovet sulkeutuivat. Eräällä naisella jäi laukku väliin, mutta se saatiin kiskottua takaisin ulkopuolelle. Viitoin metrossa olevalle neiti A:lle, että nähdään pysäkillä. Näin teimme. Lähijunalla valitsimme pysäkiksemme Ostia Stella Polariksen, koska nimessä oli neiti A:n mielestä hyvä enne.

Rantasää oli täydellinen. Meri oli kirkas ja ilma juuri sopivan lämmin.

Tietenkin meidän piti ensin löytää ruokapaikka ennen kuin pystyimme pulahtamaan veteen. Minä juon valkoviiniä. Neiti A sanoi, että se on vanhuuden merkki, että on alkanut pitää valkoviinistä. Itse sanon, että se johtuu siitä, että lämpimässä auringonpaisteessa punaviini tuntuisi vähän liioittelulta. Kommunikointimme sujui myös hyvin: ”Ai sä tilasit neljäsosan valkoviiniä ja minä puoli litraa, miksemme voineet tilata yhdessä litraa? Se olisi varmaan tullut halvemmaksikin.” ”No en mä tiennyt, että aiot juoda valkoviiniä.” ”Mähän sanoin sulle.” ”Aijaa, luulin, että puhuit punaviinistä.”

Siinä paikassa oli täydellistä pitsaa. Täy-del-lis-tä. Ravintolan nimi oli El Catari’, Ristorante Pizzeria. Tämä sijaitsi osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi.

Italialaisten capuccinojen on pakko olla maailman parhaita. Italia on maa, jossa opin juomaan kahvia. Aiemmin pidin kahvia täysin sietämättömänä, mutta asuessani Italiassa minulle sanottiin, että kahvia on pakko kokeilla. Kokeilin capuccinoa ja sille tielle jäin.

Rannalle otimme evääksi pikkuiset Take Away -Peronit. Tämä taisi olla matkan kaunein maisema, jossa Peronia nautimme. Huomatkaa myös kuplavesi. Joimme me muutakin kun alkoholia. Kyllä, kyllä. Kuvassa olevalta mieheltä en ole kysynyt lupaa kuvan julkaisemiseen. Pahoittelen.

Kalpea suomalainen etsii aurinkoa. Rentouttavaa se todellakin oli.

Rentouttavaa. Kaunista. Aurinkoista. Mitä tästä nyt sitten voi vielä sanoa?

Ilta-aurinko ja Aperol-Spritz. Viivyimme rannalla miltei auringonlaskuun saakka.

”Toi on kyl aika kuuma toi kalastaja!” ”No aijaa!”