Se joka pyytää valitsemaan, häviää aina

Kävimme ystäväni kanssa seuraavanlaisen keskustelun pari päivää sitten:

Ystävä: ”Joku nainen tuhlasi määrän x rahaa Westlifeen ja sen keikkoihin. Sillä oli kehossaan myös neljä Westlifeen liittyvää tatuointia. Sit sen mies jossain kohtaa kyllästyi, ja pyysi valitsemaan Westlifen tai hänet. Nainen valitsi Westlifen. Tuo saa mut tuntemaan, että mun fanitusjuttuni ovat täysin normaaleja.”

Minä: ”No jaa. Jos joku mies pyytäis mua valitsemaan sen tai Jared Leton, niin kyllä mä valitsisin Jared Leton.”

Ystävä: ”Ja sä ihmettelet, miksi sä oot sinkku?”

Minä: ”En ihmettele. Kyllä se on mulle ihan selvää.”

Ei ole kyse siitä, että Jared Leto olisi mulle tärkeämpi kuin joku mies, jonka kanssa mä seurustelen. Kyse on vain siitä, että tuollaista valintaa ei vain saa pyytää tekemään. Jos joku asia on toiselle hyvin tärkeä, niin ei siitä pyydetä luopumaan.

Okei, tarina ei kerro, oliko nainen käyttänyt pariskunnan yhteisiä rahoja keikkamatkoihin, ja olivatko he sen takia taloudellisessa ahdingossa. Jos kyse oli kuitenkin naisen omista rahoista ja omasta kehosta, niin ei siinä ole mielestäni miehellä mitään sanomista. Kenenkään fanittaminen ei tietääkseni ole myöskään esimerkiksi terveydelle haitallista.

Minä olen ihminen, joka ei pyydä edes lopettamaan niitä epäterveellisiä asioita. Minun asiani ei ole olla kenenkään äiti, joka komentaa lopettamaan tupakoinnin. Kyllä ne lopettamispäätökset täytyy ihan itse osata tehdä.

Voi olla, että vaadin liian vähän. Olen vain sitä mieltä, että ihmistä rakastetaan sellaisena kuin se on. Ja ihmisen intohimot hyväksytään sellaisina kuin ne on.

Tästä tulee löyhästi mieleen se, miten jossain vaiheessa ihmiset kauhistelivat sitä, että teinitytöt jättävät poikaystäviään, koska he eivät ole kuin Twilightin Edward. Mitä sitten?

a) He ovat teinitttöjä. Heidän kuuluukin vaihtaa poikaystäviään välillä.

b) Jos Edward saa tytöt tajuamaan, että heidän poikaystävänsä eivät kohtele heitä tarpeeksi hyvin, niin eikö se ole vain hyvä asia?

ja c) Joskus mielikuvitus vain on todellisuutta parempi.

Ei kannata pyytää valitsemaan, ellei halua hävitä.

Suhteet Rakkaus

Aamiaiseksi kananmunaa ja kesäkurpitsaa

Opin Italiassa asuessani paljon kaikenlaista ruuasta ja juomasta. Se ei ole yllättävää, sillä ruoka on italialaisille taatusti elämän tärkein asia. Olisi hienoa, jos osaisi itsekin suhtautua ruokaan ja ruuanlaittoon samalla intohimolla. Syöminen kun tuntuu olevan liian usein vain välttämätön pakko.

Koska on Lilyn ruokaviikko, niin päätin jakaa tämän kaikkein epäolennaisimman asian, jonka opin. Nimittäin yhtenä aamuna huomasin, että silloinen kämppikseni teki itselleen ruokaa kesäkurpitsasta. Hän raastoi kesäkurpitsan, laittoi sen paistumaan pannulle ja lisäsi sekaan kananmunaa.

Itselleni ei olisi varmaan tullut mieleenkään raastaa kesäkurpitsaa, ellen olisi nähnyt jonkun muun tekevän niin. Tämä kesäkurpitsan ja kananmunan sekoitus on nopea ja näppärä osa aamupalaa, jos haluaa aamiaispöytään jotain vaihtelua. Kesäkurpitsa ja kananmuna paistetaan oliiviöljyssä – tottakai. Nykyään en käytä ruuanlaitossa enää mitään muuta öljyä.

Tässä kesäkurpitsa-kananmunaruuassa (muhennoksessa? paistoksessa? munakkaassa? mikä tämä nyt sitten on?) on sekin hyvä puoli, että sitä voi muunnella lukuisilla tavoilla. Joskus olen raastanut sekaan esimerkiksi paprikaa tai juustoa.

Kas näin! Ellette ole koskaan ajatelleet raastavanne kesäkurpitsaa, niin tehkää se nyt!

Koti Ruoka ja juoma